Kesän ihanuuteen kuuluu se, että villasukkia ei tarvita ja aamulehden voi hakea ilman toppatakkia ja kaulahuivia. Paljain varpain, t-paidassa ja sortseissa tassuttelu on niin mukavaa ja helppoa!
Olohuone näyttää kuvassa kovin hämärältä, mutta oikeasti siellä riittää luonnonvaloa aamusta iltaan, sähkövaloja ei kesällä juurikaan tarvita.
Sisällä en kauhean ihmeellisiä kesävirityksiä tee. Tärkein taitaa olla kesämattojen laittaminen lattioille. Talvella kylmää torjuvat isot villamatot, kesäksi alakertaan vaihtuu räsymatot, olohuoneeseen vanha, rakas, puhkikulunut itämainen pikkumatto.
Keittiöön paistaa aamuaurinko. Vaaleansiniset boorditapetit eivät ole ihan mieleni mukaiset, mutta siistejä tapetteja en ole saanut aikaiseksi lähteä muuttamaan. Etenkin, kun itsellä ei remonttitaitoja (eikä -osaamista/-intoa) ole.
Parasta kesässä Kartanolla on se, kun ulko-oven saa aukaista aamulla, jättää auki ja sulkea vasta illalla nukkumaan mennessä. Päivän mittaan saa kuljeskella sisältä ulos, ulkoa sisälle. Välillä makailla omenapuun alla kirja kädessä, välillä käydä ihmettelemässä, kun talven jäljiltä jo kuolleeksi luultu kärhö alkoikin yhtäkkiä kasvaa huimaa vauhtia. Lounaan voi syödä pihalla, illalla kokkailla grillin ääressä. Valoisana kesäiltana näkee ulkona lueskella yllättävän myöhään ja nauttia ympärillä humisevasta hiljaisuudesta.
Juhannuskin helli meitä hienoilla ilmoilla kerrankin, M ehti Kartanolle lähes viikoksi. Saunottiin, grillattiin, syötiin pihalla ja istuttiin iltaa. Nautittiin kesä-Kartanosta.
Jokunen päivä vietettiin kirjat kädessä pihamaalla.
Tässä jonkun illan ruokaa valmistumassa.
Nämä riemut kun aina muistaisi tammikuun pakkasilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti