Ihan parasta luettavaa

Joulun kirjakuvastoja kopsahteli menneellä viikolla postilaatikkoon,

Niistä tulee aina kovin nostalginen olo. Lapsuudenkodissani luettiin ahkerasti ja meillä kotona oli kirjoja pienen kyläkirjaston verran. Saimme sisareni kanssa joka jouluksi valita yhden lahjakirjan. Toki kirjoja ostettiin muulloinkin, mutta muistan, kuinka tuon joululahjakirjan miettiminen oli aina kovin innostavaa ja jännittävää. Ja se tunne oli korvaamaton, kun jouluaattona paketista kuoriutui juuri SE kirja. Miten ihanaa oli illan päätteeksi kömpiä sänkyyn uusi kirja kainalossa ja aloittaa lukeminen.

Nykyään joudun ostamaan itse itselleni sen joululahjakirjan. Tai oikeammin SAAN ostaa sen kirjan. Uuden, kovakantisen, normaalihintaisen kirjan! Lueskelen näitä kuvastoja ja useampi kierros tulee tehtyä etenkin Akateemisessa kirjakaupassa kirjoja hypistellen, ennen kuin päätän, minkä kirjan ostan.

Vaikka se kirja on itse ostettu, yhtä juhlalliselta ja jännittävältä tuntuu aina sen piteleminen. Sitä pitää käännellä ja pyöritellä, nuuhkia lukemattomien sivujen tuoretta tuoksua, aukoa ja sulkea uutuuttaan narisevia kansia. Ja sitten aloittaa lukeminen.

M lukee myös paljon ja hänkin saa aina joululahjaksi kirjan. Vaikka meillä ei muuten keskinäisä lahjoja harrastetakaan, kirjalahjat on aina kiitollisuudella otettu vastaan. Hyvin on tavoille opittu.

Mustaa ja valkoista

Petollisen ihana lokakuu kultaisine auringonpaisteineen huijasi jo uskomaan, että harmaata, mustaa, pimeää ja vesisadetta ei olekaan.

Marraskuu upotti sitten aika nopeasti harmauteensa.

Lenkille piti pakottaa itsensä, yrittää löytää vesisateen keskeltä hetkeksi kuivempaa. Pimeys tuli aikaisemmin ja aikaisemmin joka päivä. Tuntui,  että hämärän keskellä ei ehdi herätäkään, kun jo katuvalot syttyvät uutta yötä kohti.

Ja sitten yhtäkkiä, ei kai mitenkään yllättäen sentään, satoi lunta! Maa oli valkoinen ja maisema valaistui.

Hetken sai jännittää, saadaanko pitää vastasatanut lumi, vai häviääkö se yhtä nopeasti kuin tulikin. Bussipysäkin penkkikin oli huolissaan...

 

Ei hätää! Lunta saatiin lisää ja vähän pakkastakin, talvi siis jatkuu toistaiseksi.

Aamukahvilla voi sytyttää kynttilän ja ihailla ikkunasta pörheän valkoiseksi muuttuneita pensaita ja puita. Lähikaupasta sai kaksi hyasinttia neljällä eurolla ja siinä ne piirongin päällä odottavat aukeamistaan.

Leino-liesi lämmittää keittiössä aamuisin. Kyllä se talvi nyt on tullut.

Mutta hei, kuukauden päästä on talvipäivänseisaus ja sittenhän se päivä alkaa taas pitenemään!

Eräs auringonlasku

Syyskuun lopulla olin Pirjon kanssa heidän mökillään Toutolassa, Lempäälässä Pyhäjärven rannalla.

Hieno maisema ja mielettömän hieno auringonlasku.

Saunan lämpiämistä odotellessa, saunoessa ja saunan jälkeen tuli näitä kuvia räpsittyä.

Aikamoinen näytelmä! Esteetikolla ihan silmät kostui tätä katsellessa.

Varkain tuli marraskuu

Lähes huomaamatta saapui marraskuu. Joka ei näytä eikä tunnu marraskuulta vielä ollenkaan.

Pyykit kuivuvat, ihan oikeasti kuivuvat, vielä ulkona. 

Orvokit kukkivat.

Viime vapaat ja siirtyminen lokakuusta seuraavaan kuukauteen sujuivat yhdessä hujauksessa.

M saapui keskiviikkona Kartanolle. Saunottiin, syötiin muusia nakkikastikkeen kera ja könöteltiin. Ihan parasta laatuaikaa. Perjantaina oli M:n ystävän 50-vuotisjuhlat, jonne laittauduttiin Tumma puku -koodin hengessä. Juhlat olivat oikein mukavat; ruokaa, juomaa ja hyvää seuraa riitti. Lauantai meni toipuessa, saunoessa ja könötellessä. Kiuasmakkaraa, savustettua lohta ja lohkoperunoita. Laiskan emännän kotiruokia. Vaan hyviähän ne on!

Sunnuntaina M starttasi virolaisen vuokra-autonsa kohti työjuttuja ja leskeydyin taas pienen apeuden vallassa. Mielen virkistystä hain rakkaista rantamaisemista ja kauniista auringonlaskusta.

Ihanat nuo taivaan värit. Upeita auringonlaskuja ja syksyn kauniita värejä on tänä syksynä saanut ihailla  ihan livenä ja ystävien face- ja instagram-päivityksistä yllin kyllin. Mutta ei ollenkaan liikaa.

Harmaata, koleaa ja pimeää marraskuuta saadaan toivottavasti vielä pitkään odottaa!