Parrakas tyttö

Ystävälläni Anna-Leenalla on kääpiösnautseri Penni, vallan hurmaava parrakas neitonen.

Olen päässyt Penniä lenkittämään, kun Anna-Leena on ollut pitkää päivää töissä. Muutama viikko sitten sain Pennin hoitoon, kun Pennin emäntä lähti lomareissuun.

Hyvin meillä meni, Pena on oikein helppo hoitolapsi. Omat nappulat ja lelut mukana. Eniten ehkä tottumista vaati se, että toinen seuraa koko ajan, mitä teen. Kun laitoin ruokaa Penni istui vieressä ja tuijotti. Kun söin, kaveri seurasi sitäkin vierestä. Ei toki pyydä eikä kerjää, varmistelee vaan, että mitään ei tipahda lattialle.

Vessan ovellekin seurasi aina...

Pennin lempipaikkoja oli sohvan selkänoja, josta sai seurattua meidän kylän "vilkasta"  trafiikkia. Kyllä siellä jotain kulkijoita välillä näkyi ja vahti murahteli silloin asiaankuuluvasti. 

Muita lempparipaikkoja olivat tuolit, joissa oli pehmeä karva.

 

Telkkaria katseltiin yhdessä. Tosin Pena jäi ilman TV-dinneriä.

Nukkumaan mentiin näin, näytin Pennille paikan jalkopäässä. Yllättäen sitten yöllä heräsin siihen, että tyynynpuolikkaalla oli lämmin, pikku kieppi niskan takana. Niin hiljaa liikkui ja nukkui, etten mitään huomannut.

Aamuisin tykkään makoilla sängyssä ipadin kanssa. Tässä kohtaa oli jo käyty aikaisella aamulenkillä, otettu sen jälkeen parin tunnin unet. Pientä some-tuokiota ei minulle sallittu. Ensin tuijotettiin, sitten läpättiin tassulla, kun se ei tehonnut, tuli neiti rinnan päälle istumaan... 

Rappuja ei rehveli osanut tai uskaltanut kiivetä. Hommaa kyllä harjoiteltiin yhdessä namipalojen kanssa. 

Hoitotäti sai sitten omaa aikaa yläkerrassa.

Mökkireissukin tehtiin Lempäälään Pirjon kanssa. Siellä oli taas uutta haisteltavaa ja ihmeteltävää ja automatkakin vähän jännitti. 

Vähän haikein mielin siirsin hoitovastuun naapuriin, kun yövuorot alkoivat. 

Pena, Pennonen, pieni koira, iso persoona!

Ei tarkene

Vähän yli viikko sitten hikoilin talvitakissa ja mietin, pitäsikö jo keveämpää pomppaa ottaa esiin. No, eipä tarvinnut. 

Ihmeellisä ovat viime viikon säät olleet. Aurinko paistaa ihanan siniseltä, pilvettömältä taivaalta joka päivä. Sisällä ollessa on sellaisen harhaluulon vallassa, että ilma on mitä keväisin ja lämpimin. Kun menee ovesta ulos, jäätävä tuuli haihduttaa hetkessä kuvitelmat keväästä.

Päivä on pidentynyt, valoa riittää pitkälle iltaan. Auringonlaskut ovat mahdottoman kauniita.

Hanskoja ei vaan tarkene paljon käsistä riisua, että voisi kuvia ottaa.

Näillä ilmoilla tarkeneminen ei oikein ole edes pukeutumisesta kiinni. Kerroksia on ja tuulenpitävää, silti tuntuu, että hyytävä viima tulee iholle asti ja nenä uhkaa jäätyä ja tipahtaa. Pipo korvilla pitää ulkona kulkea.

Järvikin taisi jäätyä uudestaan? 

Kevät, kevät! Tule takaisin! Sinua kaivataan!

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Viikko sitten lähdin yövuoroista suoraan Tallinnaan, maanantaina palasin sieltä takaisin suoraan sorvin ääreen.

Vaikka kevättä on ollut jo pitkään ilmassa, tuntuu kuin kuluneen viikon aikana kevät olisi suorastaan ryöpsähtänyt kaikkialle. 

Nämä ovat juuri niitä hetkiä, kun sydän lyö nopeammin, ajatus kulkee kirkkaammin ja tuntuu, että lähes kaikki on elämässä mahdollista. Ja elämä itse lähes täydellistä. Epämukavuudet, ärsyttävyydet, rahahuolet, likaiset ikkunat; kaikki häipyvät jonnekin taka-alalle.

 Puoli seitsemän aikaan aurinko laskee, taivaan värit ovat niin kauniit, että eilen näkemättä jääneet revontuletkaan eivät enää harmita yhtään. Ilma on niin kirkas ja raikas ja täynnä kevättä, että ihan pakahduttaa.

Vallan sopivaa luettavaa tähän vuodenaikaan ja mielialaan on Mia Kankimäen kirja Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Mia Kankimäki jättää työnsä Suomessa ja lähtee Japaniin jäljittämään Heian-kaudella (vuodet 794-1185) elänyttä hovinaista Sei Shonagonia. Sei on Tyynynaluskirjassaan tehnyt huomioita hovielämästä, ihmisistä, elämän kaikista osa-alueista ja kirjassa on paljon erilaisia listoja asioista, jotka liikuttavat, hämmästyttävät, herättävät kaipuuta, onnea, surua... Kerrassaan ihania ja hauskoja huomioita.

Kirja on hieno matkakertomus, ikkuna Japaniin ja sen kulttuuriin sekä kertoo paljon Heian-kauden hovielämästä. Suosittelen!

Asioita vailla ansioita

Ruma henkilö, jolla ikävä luonne.

Asioita, jotka herättävät mieluisan muiston menneisyydestä

Yöllinen täysikuu

Asioita, joista tulee säälittävä vaikutelma

Naisen ilme, kun hän nyppii kulmakarvojaan

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

On yö ja sitä odottaa vierailijaa. Yhtäkkiä sitä hätkähtää ropisevia sadepisaroita, jotka tuuli puhaltaa vasten ikkunaluukkuja.

Gloomy Monday Morning

Suloisen sunnuntain jälkeen koitti maanantaiaamu ja kotiinlähtö.

Aina se vaan on yhtä ankeaa. Etenkin kun siihen liittyy töihinmeno.... Tuplavaikutus.

Starttasin jo klo 10.30 aamulautalla ja Reval takson Allan kiidätti minut Reisisadaman D-terminaaliin huimaan 3,79€ hintaan. Ostin etukäteen laivan buffettiin aamiaisen. M:llä oli aamiaistapaaminen kaupungilla jo klo 10, joten kotona ei sitten aamupalaa nautittu.

Superstarin aamiaisbuffet oli 10,50€ hintaan nähden ihan kohtuullinen ja aikahan menee syödessä mukavasti. Oluttakin olisi hanasta saanut murkinan kyytipojaksi, mutta se oli nyt jätettävä väliin. 

Aurinkoinen ilma ja ihanan tasaista menoa.

Aamiaisen jälkeen shoppailin itselleni vähän kosmetiikkaa ja muille namia.

Sitten oltiinkin jo Länsisatamassa, ratikalla asemalle ja Tampereen junaan.

Suloinen sunnuntai

Aamulla heräsin ensimmäisen kerran puoli seitsemän aikoihin. Aurinko oli nousemassa ja värit taivaanrannassa todella kauniit!

Tämän viikon lämpimin päivä oli tänään. Talvitakki oli ulkona ihan liikaa.

Kaikki taloustyöt on jo tehty, joten lähdin päivällä kävelemään kaupungille. M jäi töitä tekemään. 

Lampsin ympäriinsä, ilman mitään ajatusta. Kaupoissa en jaksa pyöriä, joten vähän katuja kierreltyäni suunnistin jo kotiin päin. Hain Sushi Cafesta sushiannokset kotiin lounaaksi. Maakri-katua pitkin suunnistin Stockmannille.

Poikkesin Stockan ruokaosastolla hakemassa valmiita yrttiperunoita illalla grillattavan luomulampaan kaveriksi.

Sitten hain vielä luomulähikaupastamme valkosipulituorejuustoa lampaan kanssa syötäväksi.

Lampaan laitoin aamulla marinadiin. Marinadiin laitoin oliiviöljyä, soijakastiketta, valkosipulia, rosmariinia, vähän ruskeaa sokeria, sitruunamehua ja eilisestä keitosta jääneen tuoreen korianterin jämät.

Marinadi vaan lihan omaan pussiin ja jääkaappiin maustumaan.

Istuskelin hetken omalla terassillakin lukemassa, aurinko paistoi niin lämpimästi. Uskomatonta, vasta maaliskuun puolivälissä ollaan!

Ruoka oli hyvää, lammas vähän jänteistä.... Ehkä olisi kaivannut muunlaista kypsytystä kuin grillausta? Hyvältä maistui kuitenkin. Ja nuo Stockan yrttiperunat on ihan parhaita. Kahdelle annoksen saa noin 1,50€:lla, joten ei viitsi itse alkaa kokkailemaan. Kun makukin on niin hyvä, että ei ole varmaa, että siihen pääsisi.

Ja ruokaseurana Ilveksen peli Hifkin kanssa. Ipa-faneja kun ollaan...

Jälkkärinä taas näitä luomujäätelöitä: pistaasia ja kahvia. Täytyy sanoa, että ihan parhaita jädejä ovat!

Arvatkaa kumpi oli kumman annos?

Ja Ilveksen ja Hifkin peli jatkuu edelleen, kaksi jatkoerää jo mennyt. Eli piiskaa tai halauksia odotellessa... Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Hyvää yötä!

Tom Yam nam nam

Päivät huristavat täällä Tallinnassa aina ihan liian nopeasti. Tänään piti jo alkaa miettimään kotiinlähtöä ja laivatiketin ostin maanantaiaamuksi. Työt kutsuvat, ikävä kyllä.

Aurinkoinen aamupäivä meni kotona puuhaillessa. Pesin muutaman ikkunan, sohvatyynyjen päälliset pääsivät pesukoneeseen, liinavaatteita tuli järjesteltyä, kun pesulakassit piti tyhjentää.

Täällä tulee lakanapyykkiä jonkin verran; vierashuoneessa on 2 sänkyä ja niissä aika usein vieraita. Lakanat pestään pesulassa. Meillä on vallan toimiva systeemi, "Aivo" hakee pyykit kotiovelta ja palauttaa ne samaan paikkaan pestynä ja mankeloituna parin päivän päästä. Tekstiviestejä vaan vaihdellaan aikatauluista. Helppoa ja halpaa.

Iltapäivällä käppäiltiin kantispaikkaamme Dublineriin oluelle. Kotiin palatessa poikettiin kotikulmilla olevassa Konju Talupoodissa, luomuruokaa myyvässä kaupassa.

Kauppa avattiin joskus talven aikana, kävin nyt ensimmäistä kertaa siellä. M on käynyt usein ja sanoo, että asiakkaita riittää ja välillä hyllyt ovat puolityhjinä, kun kauppa käy niin hyvin.

Kaikenlaisia herkkuja sieltä tarttui mukaan. Lihatiski oli ihan mahtava, sieltä otimme hirvenlihamakkaraa ja lammasta. Juustoa palanen, ihania kookospalleroita, vihenneksille tarkoitettua yrttisuolaa ja pistaasiojäätelöä. Luomua siis kaikki! Pistaasiojätski oli ihan parasta, mitä olen koskaan maistanut.

Tänään kokkailin taas kotona, listalla oli Tom Yam -keittoa, herkkua, joa käydään Kruassa syömässä. Pitkään on ollut puhetta, että sitä pitää kotona kokeilla.

Ainekset on hyvin simppelit ja keitto valmistui nopeasti ja oli helppo tehdä.

Pohjalla pussillinen Tom Yam Pastea. Se lisätään litraan vettä, samoin pari kalaliemikuutiota, kirsikkatomaatteja noin 15 kpl, myös yhden chilipalon pilkoin sekaan. Kuivattuja limetin/kafferilimetin lehtiä noin 5 kpl, kalakastiketta 4 rkl. Annetaan kiehua pari minuuttia. Sitten lisätään paloitellut herkkusienet ja jättikatkaravun pyrstöjä noin 300 g, parin limetin mehu.

 Annetaan kiehahtaa ja valmista on. Päälle reilusti silputtua, tuoretta korianteria ja syömään!

Ei tää meidän keitto kauheasti hävennyt Kruan keitolle! Jos vaan tykkää tulisista thaimaalaismauista, suosittelen kokeiltavaksi!

Jälkkäriksi sitten suuta viilentämään kipollinen ihanaa pistaasiojäätelöä! Nam!

Aika hyvä kokki?

Tykkään tehdä ruokaa ja usein onnistun (ainakin omasta mielestäni) siinä oikein hyvin!

Tälle päivälle oli suunniteltu grillikauden avausta ja toteuituihan se!

Maisemat meidän terdellä ovat ihan parhaat. Auringonnousut ja -laskut ovat yhtä komeita ja näkyvät yhtä hyvin.

Grillauskeli oli maaliskuulle mitä mainioin. Hyvin tarkeni.

Ruokalistalla oli tänään grillattua lampaanfilettä sekä salaattia, jossa oli friseesalaattia, tomaattia, päärynää, viinirypäleitä, kevätsipulia, mozzarellaa, lehtipersiljaa,  kastikkeena oliiviöljyä, balsamicoa, mustapippuria ja suolaa. Salaattiin lisäksi marinoitua punasipulia. Lampaan kanssa valkosipulimajoneesia ja purkissa olevaa chilimaustekastiketta. Yhtenä lisäkkeenä vielä voissa paistettuja sokeriherneenpalkoja, jotka oli maustettu suolalla, mustapippurilla ja tuoreella korianterilla.

Vaaleaa leipää ja kermajuustoa vielä sekä hyvää punaviiniä.

Oikein hyvää ruokaa oli! Täällä Tallinnassa on ilo tehdä ruokaa, tarvikkeet ovat halvempia ja kaupoissa ihan mahtavat valikoimat. Meidän kotikeittiö on oikein toimiva. Kaasuliedellä on helppo tehdä ruokaa ja noin 8 kuukautta kestävä grillikausi ihan lyömätön!

Head isu!

As happy as can be

Tallinnassa olen aina onnellinen. Se vain on niin.

Tänään oli mahtavan aurinkoinen päivä ja aamupäivä meni kotitöissä. Pesin terassin kalusteita, grilli otettiin suojapeitteen alta esiin, chilinsiemeniä laitoin multaan. M teki töitä, puhelinkonffaa yms., joten koitin tehdä hommiani pienellä volyymilla.

Alkuillasta lähdettiin syömään Controventoon, meidän torstaipaikkaan.

Alkuruuaksi otin, kuten usein ennenkin, vitello tonnatoa, joka on tosi herkkuannos Controventossa.

Pääruuaksi sinimerekarpid eli simpukoita. M otti risottoa. Controventossa en ole ikinä pettynyt ruokaan. Kaikki on aina ollut erinomaista.

Alakerran baaritiskillä otettiin vielä Vana Tallin kooreliköörit ja espressot. 

Controventohan sijaitsee Katarina Käikissä, joka on käytävä Muurivahen ja Vene-kadun välissä.

Kotiin mentiin taksolla, joka otettiin Viru-kadun alkupäästä. Sitä ennen ostettiin Viru-kadun varrelta Gourmet Club deli-kaupasta (Viru 17), kohupiimtaskut, herkkuleivonnaiset. Nämä on M:n virolaisen tutun suosittelemia, tietyn leipomon valmistamia ja testattuna suussasulavia. Sitten otettiin Bastionissa vielä yhdet oluet, ennen taksoon pomppaamista.

Kotisohvalla jo. As happy as can be!