Ei ihan. Ikävä kyllä. Vaikka tuntuu, että mieli pysyy nuorena kaiken aikaa, niin fyysinen olemus ei ihan siihen kykene. Ryppyjä tulee, iho alkaa repsottaa, nivelet kangistuvat ja ranka jäykistyy ja kaikesta hauskastakin toipuminen kestää pidempään kuin ennen.
Uusi vuosikymmen pyörähti päälle hetki sitten.
Sitä pääsin juhlimaan ystävien ja rakkaiden kanssa ja olipas ihana kesäilta! Kiitokset vielä mukana olleille!
Viime viikonloppu meni Marjatan kanssa Helsingissä, kesäisestä stadista nautittiin 3 päivää ja yötä.
Ilmat suosivat sen verran kuin tänä kesänä voi, saatiin paljon aurinkoa, hiukan sadetta, vilpoiset illat ja yöt.
Syötiin hyvin, Lätty Helsingissä Fredrikintorilla aloitettiin perjantaina aivan superhyvillä lätyillä. Illalla syötiin Patronassa Annankadulla, mikä oli melkoinen pettymys. Ihana meksikolainen oli suomettunut tylsäksi ja tavalliseksi, ruoka ei ollut ollenkaan sitä, mitä oli ennen ollut, koko paikan fiilis oli tylsä. Harmi!
Lauantaina käppäiltiin Kaapelitehtaalle, pienten eksymisten jälkeen (maalaiset stadissa), pällisteltiin valokuva- ja teatterimuseota ja huristeltiin sitten sujuvasti parilla ratikalla takaisin hotellimme Seurahuoneen kulmille. Ratikkaa vaihdettiin Eliten kulmilla ja päätettiin, että sinne pitää seuraavalla kerralla tulla syömään.
Lauantai-iltana syötiin Fredalla Il Birrificiossa, joka tarjoaa suomalaisia pienpanimo-oluita ja hyvää ruokaa rennossa ympäristössä. Erinomaiset hampparit!
Aurinkoisena sunnuntaina käveltiin Designmuseon kautta Kaivopuiston rantaan ja upeasta kelistä nautittiin Ursulan terassilla asianmukaisten virvokkeiden kera.
Illalla syötiin perinteisessä Centralissa Pietarinkadulla. Ruoka oli hyvää eikä Centtu pettänyt muutenkaan. Ilta oli ihmeellisen lämmin ja kesäHesa näytti taas parhaat puolensa kun käveltiin Eirasta kohti keskustaa. Terassillakin istuskeltiin muutaman juoman verran.
Maanantaina oli se varsinainen vanhenemispäivä ja ilokseni huomasin, että kun olin koko alkukesän kokenut jonkinlaista "tässäkö tää elämä oli" -kriisiä, niin yllättäen huomasin, että ihan mukavat oli fiilikset ja totesin, että ne numerot saa unohtaa taas joksikin aikaa!
Kesän kukkaispoika Pepekään ei mieti numeroita
