Viileet vihannekset

En ole mikään kovin fanaattinen vihannesten ja hedelmien syöjä, myönnetään. Enemmän pitäisi niitä siihen omaan ruokaympyrään mahduttaa!

Monet vihannekset voi talvella suosiolla jättää syömättä, kun eivät ne oikein maistu miltään. Kurkut ja tomaatit kuuluvat siihen joukkoon. Tankkaan niitä kesällä, talvella voin unohtaa ne kokonaan, lukuunottamatta ulkomaisia kirsikkatomaatteja, jota yleensä ovat makeita ja maistuvia.

Kesän parhaat kurkut ostan Tammelan torilta Nikkaselta. Ne huippukurkut ovat aika pieniä ja ohuita. Ihanan napakoita ja makeita. Ei mitään vetistä, mautonta höttöä. En ole niiden voittanutta vielä mistään muualta löytänyt. 

Parhaat tomaatit saan naapurista, lankomies Ramin tomaattitarhasta. Makeita kuin karamellit!

Yleensä ovat pieniä ja pyöreitä. Joskus joku on innostunut kasvattamaan ulokkeita.

Siksikin se aurinko olisi sadetta parempi

Auringossa ei oikein jaksa murehtia mitään, ei voi tehdä isoja päätöksiä, ei laskea tuloja ja menoja eikä niin kauheasti kantaa huolta huomisesta. Tekemättömyys ei ole laiskuutta, kun lämpöasteita on yli 20.

Kesän loppuminen, ahdistus syksyn tulosta ja kevään ja seuraavan kesän odotus on paljolti valon ja lämmön, mutta myös hetkellisen elämän helppouden kaipuuta.

Minun elämäni on ainakin rytmittynyt niin, että kesällä voi tyhjentää pääkoppansa lähes täysin ankeista arkiasioista ja kaikenmoisesta huolehtimisesta. Kevään jännitystä aiheuttavat tutkimukset ovat ohi, Kartano melko huoleton kesäkoti, sähkölasku murto-osan talvisesta, villasukkia ei tarvitse viritellä aamuisin jalkoihin. 

Voi vain makailla omenapuun alla kirja kädessä. Eihän helteellä muuta voi.

Syksyn tullen pitää viedä auto katsastukseen, miettiä koska renkaat täytyy vaihtaa, kantaa taas puita sisään koppa toisensa jälkeen, ettei sähkölasku pomppaa taivaisiin. Pihaa pitää laittaa talviteloille, touhua riittää ihan eri tavalla kuin keväällä. Ja ehkä keväällä on se tekeminenkin mukavampaa, kesää odottaessa.

Syksyn ja talven tullen pitäisi saada jotain aikaiseksi, asioita on saatava järjestykseen, muutosta aikaiseksi omassa elämässä. Kesällä voi kaiken sellaisen unohtaa.

Tänä kesänä en ole kauhean monta kertaa päässyt omenapuun alle kirja kädessä. Ylimääräistä energiaa on ikävä kyllä pitänyt käyttää pilvien ja säätiedotteiden vahtimiseen ja säähän sopivan vaatetuksen miettimiseen.

Epäsuotuisista kesäkeleistä huolimatta on pääni sisällä pysynyt ihmeen hyvin kesämoodi, vaikka en ihan viime kesän tasolle ole päässytkään. Silti vielä vähään aikaan en sytyttele valoja enkä laita villasukkia jalkaan. Tassuttelen paljain jaloin räsymatoilla, haen aamulehden t-paidassa ja, jos ei sada, juon sen toisen kahvikupillisen rappusilla linnulaulua kuunnellen.

Käykää Kauppahallissa!

Sunnuntaina oltiin Marjatan ja Ramin kanssa liikkeellä, käytiin syömässä Tammelaan avatussa turkkilaisessa ravintola Malabadissa. Ruoka oli erinomaista kuten palvelukin ja ympäristö viihtyisä. Ruuan jälkeen käppäiltiin Salhojankadun Pubiin muutamalle oluelle.

Tänään maanantaina lähdin kaupungille asioille ja lähes pakko oli poiketa sushille Kauppahallissa sijaitsevaan Umamiin. Ilahduin ihan suunnattomasti, kun näin Umamissa tarjoiluastioina pienet, puukahvalliset teräsastiat, jotka olin myynyt Kirpputori Tarinassa kesän alussa. Katselin tutunnäköisä astioita ja kysyin paikan omistajalta, mistä hän ne oli hankkinut. Ihanaa, kun astiat olivat päässeet hyvään kotiin! Sopivat erinomaisesti sushin tarjoiluun!

Käyn Kauppahallissa muutaman kerran kuukaudessa ja aina mietin, että pitäisi käydä useammin.

Joskushan ruokaostokset tekee ihan mielellään lähikaupassa, heittelee koriin broilerifileet, Eldoradon kanamunat ja Valion emmentalit. Mutta välillä on vaan niin kiva tehdä ostoksia Kauppahallissa. Jutella myyjien kanssa, pällistellä ja miettiä, mitähän vielä tekisi mieli.

Koivistolta ostan hyviä leikkeleitä: ilmakuivattua kinkkua, mortadellaa, chorizoa, salamia, kylmäsavuporoa. Mieleisenpaksuiksi viipaleiksi leikattuna ja vaikka viisi siivua kutakin. Koivistolta ostan myös herkkuani hevosmakkaraa ja joskus ihania marinoituja oliiveja ja muita naposteltavia.

Juustosopista saa ihan mitä vain juustoja, mitä mieli tekee. Ja usein kuin ei oikein tiedäkään, mitä mieli tekee, Juustosopin ihanat rouvat keksivät sen. Maistattavat muutaman siivun ja sieltähän se juustoherkku löytyy! Ruokaa laittaessa voi sitten veistellä siivuja maistiaisiksi.

Laatulihasta ostan yleensä lihat, jos mitä tarvitaan. Joulukinkku, pääsiäislammas, grillattavat lihat. Teko-ohjeen saa kaupantekijäisiksi. Laatulihasta saa myös ihan parhaat, kotitekoisen makuiset kaalikääryleet, jos niitä ei itse halua väsätä. 

Muissakin kaupoissa käyn, mutta nämä ovat ne suosikkini, joissa tulee ainakin poikettua, kun hallissa käy.

Kotimatkalla törmäsin lankomies Ramiin, jonka kanssa poikettiin Stockan Herkussa. Molemmat ostettin sieltä perattuja ja valmiiksi maustettuna pikkusiikoja.

Grillasin siiat ja kyytipojaksi uutta sipulia.

Lisäksi vielä uusia siiklejä, jotka ostan  aina Tammelantorilta tietyltä myyjältä.

Nam. Hyvää oli. Eikä edes kallista: 2 pikkusiikaa maksoi vähän päälle 3 euroa, torilla 5 sipulin nippu 2 euroa ja kilo siikliä 3 euroa.

Voi kesä ja kesäruuat! Kyllä teitä rakastan!

Kesäriemuja

Yksi kesän perinteisistä kohokohdista on Ramin kesäjuhlat. Viime lauantaina niitä taas vietettiin. Näistä kesäkeleistä huolimatta viihdyttiin pihalla, vieraat onneksi ymmärsivät, että pihajuhlat ovat pukeutumisesta eikä säästä kiinni!

 

Tarjoilut hoituvat nyyttäriperiaatteella ja herkkuja riittää 40 hengelle.

Ihananainen Annaleena huolehti taas, että pöydässä eivät päässeet astiat tyhjenemään ja että kaikki sujui muutenkin kun tanssi. Meikäläinen savusti juhliin yli kolme kiloa lohta ja yritin Annaleenan siivellä pyöriä keittiössä. Syömään, juomaan ja seurustelemaan toki mekin hyvin ehdittiin.

Oiva siivitti juhlien tunnelmaa "rantapianonsa" kanssa. Eipä nämä juhlat olisi mitään ilman Uralin pihlajaa ja muita ihania kesäiltaan sopivia kappaleita. Kiitokset Oivalle!

Hauskaahan näiden kaikkien mukavien ihmisten kanssa on. Jutellaan, tanssitaan, lauletaan ja ilta on taas liian pian ohi.

Minä juhlin tällä kertaa ihan ilman kameraa, nämä kuvat sain Hennalta, Nikolta ja Ramilta.

Sunnuntai meni sitten enemmän tai vähemmän toipuessa.

Maanantai-iltana käytiin Ramin kanssa Lapinniemen terassilla syömässä pitsat ja todettiin taas, että kyllä nämä Classicpizzan tuotteet ovat vaan Tampereen parhaita. Eikä maisemissakaan ole valittamista.

Pitsan jälkeen käveltiin Rauhaniemeen syömään tötterölliset Minettin jäätelöä. 

 

Eipä hienompaa jätskin syöntipaikkaa ihan äkkiä löydy!

Lompsis

Lomalle siis!

Heipat siis tälle talolle jokuseksi viikoksi. Instagrammiin hästäggäsin tämän kuvan mm. #eituuduuniaikävä. Ja taitaa se totta ollakin. Mietinkin aina välillä, että jos tulisi se lottovoitto, ei tarvitsisi hetkeäkään miettiä, jatkanko vielä töissä. Työni on kyllä edelleenkin hetkittäin ihanaa, kivaa, palkitsevaa ja antoisaa, mutta luulen, että pärjäisin hyvin ilman sitä. Onhan sitä jo yli 20 vuotta tullut väännettyä.  Työkavereita ja työyhteisiöä sen sijaan tulisi ikävä. Minulla on ihania työkavereita, niin niitä, jotka olen tuntenut 20 vuotta kuin nuorempia.  Meillä on töissä hyvä henki ja huumoria riittää kaikkiin hetkiin ja sillä sitä jaksaa niitä raskaampiakin työvuoroja.

Perjantaiaamuna ajelin töistä suoraan Tammelan torille. Kaikenlaista tuoretta herkkua tuli ostettua. Eihän torilla säästämään pääse, näitä vihanneksia saisi lähikaupasta halvemmalla, mutta torin tunnelma on omanlaisensa ja siellä ostosten tekeminen on vaan niin kivaa. On ne vakkarikauppiaat, joilta ostan aina tietyt tuotteet ja saan ystävällistä palvelua ja tiedän missä perunani ja kurkkuni ovat kasvaneet.

Lomasuunnitelmia ei kauheasti ole. M huseeraa tapansa mukaan jossain muualla muussa seurassa, meillä ei yhteisiä lomia yleensä suunnitella. Kartanolla riittää kuitenkin puuhaa ja kesä-Tampere on hieno kaupunki. En nyt halua kesäkeleistä kirjoittaa ollenkaan, ilmat on mitä on, niille ei mitään mahda enkä halua lomaani pilata sateista voivottelulla.

Ja ne ikkunatkin on vielä pesemättä. Ensin oli kylmä, sitten siitepölyä, sitten... jotain.

Keväällä tuli ostettua uudet superaineet, joilla ikkunat puhdistuvat lähes itsestään, kai. Raportoin asiasta, kun olen ehtinyt testaamaan!

Tänään juhlitaan kuitenkin naapurissa Ramin perinteisissä kesäjuhlissa. Hyvää ruokaa ja hauskaa seuraa siis tiedossa!

Joki-Valkaman kotiseutumuseo

Viime viikonlopun vietimme ystäväporukalla Hallissa, Eilan kotitilalla.

Eilan isovanhemmat ja vanhemmat ovat Karjalan evakoita. Isovanhemmat rakensivat tälle tilalle ensin hellahuoneen ja kamarin mökin. Sen jälkeen pihapiiriin tuli muita rakennuksia ja 1951 rakennettiin nykyinen päärakennus.

Kaikki rakennukset on tänä kesänä maalattu.

Eila on tehnyt mielettömän työn kaikissa tilan rakennuksissa. Ne ovat olleet täynnä vuosien saatossa kertynyttä tavaraa ja Eila on ne siivonnut ja järjestänyt vanhat, kauniit tavarat muidenkin ihailtavaksi.

Tässä uunissa paistettiin rieskat ja piirakat ja keitettiin karjalanpaistit, kun totuttauduttiin elämään Hallissa Karjalaa ikävöiden.

Maitotilan kannuja ja pyykkilauta.

Maidonjäähdytin.

Työkaluja.

Navetassa lehmien juoma- ja ruokakaukalo.

Vanha hella.

Hevosvetoisia vehkeitä.

Komea Massey-Ferguson on käytössä edelleen.

Katsokaa näitä halkopinoja! Näitä voi kadehtia kuka vaan. Eilalla riittää virtaa!  

Halli-viikonlopun perinteisiin heti alkukuohuvien jälkeen kuuluu kierros piharakennuksissa, jolloin ihmetelllään ja ihastellaan, mitä Eila on edellisen kesän jälkeen saanut aikaan.

Aina riittää uutta nähtävää, elettyä elämää ja historiaa mietittäväksi.

Hellettä Hallissa

Yksi kesän parhaista viikonlopuista on taas takana: viikonloppu Hallissa Eilan perintötilalla Joki-Valkamassa rakkaiden ystävien kanssa. Neljäs vuosi jo, kun tämä mahtava viikonloppureissu toteutui.

Perjantai-iltapäivän helteessä  startattiin kohti Hallia.

Talo oli saanut uuden kauniin maalikerroksen pintaansa. 

Tästä se lähti, perinteitä kunnioittaen. Kolme päivää vietettiin pääsääntöisesti ulkosalla. Mitä nyt sisällä käytiin tiskaamassa ja nukkumassa. Ruuanlaittokin sujui lähes kokonaan ulkosalla.

Juhannusruusut kukkivat.

Lauantaina päiväkäveltiin Kuoreveden rantaan kauniin koivikon halki ja lähdettiin soutelemaan.

Päivi soutaa ja Seija ja minä istuskellaan kyydissä ja vähän jänskätti pieni aallokko, joka sai veneen välillä keikkumaan.

Liisa ja Eila pitävät perää! 

 

Pari vesipetoa kävi uimassa!

Sitten olikin jo nälkä ja grillimaisteri meikä loihti pientä välipalaa!

Makkaroiden jälkeen alkoi saunanlämmitys.

Saunan lämpiämistä odotellessa heitettiin tikkaa.

 

Liisa hurjana tikkamestarina heitti yhdellä tikalla toista!

Saunomiseen kuuluu saunakuoharit ja pitkät, hartaat vilvoittelutauot.

Saunan jälkeen oli taas ohjelmassa yhteistä ruuanlaittoa. Pihalla istuttiin pitkään ja syötiin hartaasti.

Eila oli ostanut meidän röökimuijille hienon tuhkiksen!

Sunnuntainakin vielä tarkeni pihalla. Vähän alkoi jo olemaan mieli haikeana, kun kotimatka alkoi häämöttää.

Sunnuntain salaatti. Tikkamestari Liisa on myös salaattimestari.

Kiitokset kaikille ihanaisille naisille ihan parhaasta seurasta. Taas sai nauraa maha kipeänä kaikille hölmöille jutuille; ja niitähän meillä riittää. Jos jonkun herrahenkilön korvia on kuumottanut parin viime päivän aikana, ei se ole tapahtunut suotta!

 Erityiskiitokset Eila-emännälle siitä, kun saatiin taas Halliin tulla. Eilan "kotiseutumuseosta" teen vielä oman postauksen.