Kovaa tuulta ja koiran unta

Talvi melkein jo tuli ja sitten peruutti vähän. Nyt taas lupailee; pieni lumisade ja muutaman asteen pakkanen valaisivat kummasti maisemaa.

Marraskuun harmaus on silti ihan omaa luokkaansa. Aamun pimeys muuttuu harmaan päivän kautta jo iltapäivällä taas pimeäksi.  Päivän muutamina valoisampina tunteina harmaa laveeraa kaiken muunkin harmahtavaksi. Mikään väri ei erotu räikeänä silmään. 

Marraskuun viimeisen sunnuntain harmautta piristi tuuli. Eikä mikä tahansa tuuli, vaan tuuli, jossa piti meikäläisenkin ottaa vähän etukenoa, että pääsi eteenpäin. Näsijärven rannassa tyrskyvä vesi oli taiteillut hienoja jääteoksia rannan puihin.

Harmaana aaltoileva järvi näytti taas voimansa ja kauneutensa.

Kylmästä ja kovasta sitten lämpöiseen ja pehmeään. Mikä voi olla enemmän sitä, kuin nukkuva koira? Suloinen, söpö, ihana... Hennan ja Joonaksen Romanian rotukoira Pepe osaa nukkumisen ja rennon pötköttelyn taidon.  Pehmeän sohvan ja tyynyn lisäksi Pepe välillä valitsee muita nukkumapaikkoja ja esittelee, hmm... meistä ihmisistä ei ehkä niin mukavalta näyttäviä nukkuma-asentoja.

Mutta mitäs me nyt siitä tiedetään, mikä on sitten milloinkin se paras asento ja paikka. Luotetaan siihen, että Pepe tietää...

Tuulinen tiistai

Kova, kylmä tuuli ja 8 asteen pakkanen viilentää 100-vuotiasta hirsitaloa huomattavasti tehokkaammin kuin 20 asteen pakkanen. Tiistaina kannoin siis puita sisään ja lämmittelin torppaa, ulos ei tehnyt mieli mennä ja olokin oli kovin nuupahtanut maanantaiaamuna loppuneiden yövuorojen jälkeen.

Kirjastoautolle sentään lähdin. Tuo kaukopartiokirja on M:lle luettavaksi, kunhan joskus taas Kartanolle kerkiää. Donna Leonin dekkarit ovat suosikkejani. Rauhallista ja leppoisaa rikosten selvittelyä Venetsiassa ja paljon kerrontaa ruuasta ja juomasta, siitä minä tykkään.

Onneksi ystävä sitten illalla vielä laittoi viestiä, että lähtisinkö pienelle lenkille. Lähdinhän minä ja tuulen suunta oli meille niin suopea, että ei edes järven rannassa tuntunut kauheasti puhuria, joten tehtiin normi lenkkimme ja erinomaisesti tarkeni. Hyväähän kävely raittiissa ilmassa ja mukavassa seurassa  tekee, varsinkin kun on päivän nuhjannut sisällä kirjaa lukien ja tv:stä hömppää tuijotellen.

Takkatuli lämmittää ja kynttilöitä on taas niin kiva poltella.

Keskiviikkoaamuna sitten herättiin Tampereella valoon ja valkeuteen. Yöllä oli satanut lunta niin, että pääsin tämän talven ensimmäisiin lumitöihin. Maisema oli kertaheitolla muuttunut pehmeäksi pumpuliksi.

Atlantin toisella puolella ei niin kovin pehmeältä ja valoisalta näyttänyt: amerikkalaiset olivat äänestäneet Donald Trumpin uudeksi presidentikseen!

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun....

Marraskuu on täällä ja ensilumi.

Omenapuu vielä sitkeästi pitelee lehtiään. Eilen illalla niitä haravoin ison kasan, loput taitavat tulla sitten hangen päälle, kuten aina ennenkin.

 

Kartanon moninaiset syystyöt on tehty. Tiistaina kärräsin grillin varastoon. Nyt sopii talven tulla, täällä ollaan valmiina!

Kanervien kanssa pakkasia odottelee kesän viimeinen sitkeä sissi. En pystynyt sitä vielä pois heittämään, kun se urheasti jaksaa sinnitellä vihreänä ja kukkia.

Aamuiselle lehdenhakureissulle pitää jo pukeutua. Enää ei mennä lipokkaissa ja villatakissa.

Hoitopoika Pepekin sai lämpöisen karvan, että tarkenee Kartanon talvikylmillä lattioilla pötkötellä.

Kevättä kohti mennään, kunhan on tästä talvesta taas kerran selvitty.

Ihana Berliini

Neljä yötä ja neljä päivää Berliinissä! Yllättävä reissu osui kyllä syksyn ankeudessa niin oikeaan aikaan ja paikkaan, ettei paremmasta tietoa. Nyt kulkee taas henki kevyemmin pitkän aikaa.

Majoituimme hotelli Augustaan. Kerrassaan viehättävä hotelli, jonka sijainti ihan paras mahdollinen. Sisäänkäynti respaan ja varsinainen hotellirakennus oli Fasanenstrassen puolella. Hotellihuoneita oli kuitenkin myös Kurfurstendammin puolella olevassa vanhassa kerrostalossa.

Meillä oli parveke Kurfurstendammille päin, huone oli valoisa, korkeutta ja ilmaa riitti, sängyssä tietenkin untuvapeitot ja tyynyt.

Tällaisessa rappukäytävässä kuljettiin! Aamiainen oli todella runsas ja pienen hotellin aamiaishuone rauhallinen ja kaunis. Ja mikä ihanaa: aamiaista tarjoiltiin klo 11 asti eli päivän sai aloittaa rennosti ja nukkua myöhään.

Pieniä gasthauseja on runsaasti lähikulmilla, hyvää, saksalaista olutta riittää. Päivät menivät kaupungilla kuljeskellessa, istuttiin terasseilla tai sisätiloissa, vietettiin kunnon siesta, syötiin hyvin. 

Säät suosivat meitä, parina päivänä oli pilvistä, mutta tosi lämmintä, iltaisinkin tarkeni yömyssyt ottaa terassilla.

Parina päivänä paistoi aurinko.

Sekalaista kuvasatoa kävelyreittien varrelta.

M on käynyt Berliinissä lukemattomia kertoja ja puhuu saksaa hyvin. Kyllä meikäläiseltäkin saksa jonkin verran sujuu ja kivahan sitä oli taas mieleen palauttaa.

Välipalaa Imbiss-kioskilla KaDeWen vieressä. Olut tarjotaan tietysti hanasta ja lasituopeista, paitsi minä nyt otin pullo-oluen.

Siinä se KaDeWe. Kaufhaus des Westens. Kerran elämässä ainakin kierrettävä kerros kerrokselta. On se sellainen elämys ja nähtävyys.

Gasthaus Krombacherissa tuli poikettua jonkin kerran. 16-vuotias koiraherra otti tyynesti rapsutuksia vastaan ja tervehti kantisasiakkaita. 

Oi ihana Berliini! Auf wiedersehen, ich liebe dich!