Mehr als tausend Worte?

Im Deutschland, ei paar Fotos

Heidelberg

Bad Sobernheim

Zu Hause

Matka jatkuu: Spa-elämää

Torstaina aamupäivällä suunnattiin Porschen nokka kohti Rheinland-Pfalzia ja siellä sijaitsevaa Bad Sobernheimia.

Matka sujui rattoisasti pikkuteitä ajellessa ja alkuiltapäivästä saavuimme jo kohteeseen.

Saksalaiset spa-hotellit ovat paljolti maaseudulla, pikku kylissä tai kaupungeissa tai niiden liepeillä sijaitsevia, vanhoihin taloihin, kartanoihin tai linnoihin tehtyjä. Ovat yleensä kauniiden maisemien keskellä ja ihan jotain muuta kuin kiljuvien lasten vesiliukumäkikylpylöitä. Nämä spat ovat aikuisten ihmisten tyylikkäitä ja rauhallisia paikkoja eikä se spa-touhukaan niin läpitunkevaa ja pakollista ole ja painottuu enemmän kohtalaisen hintaviin hoitoihin ja leppoisaan oleiluun.

Vaikka nettisivut olisivat kuinka hyvät, aina nämä paikat ja yleensäkin saksalaiset majoituspaikat maaseudulla vaan yllättävät. Tarinoita riittäisi meilläkin kerrottavaksi. Huonoja kokemuksia ei ole, hauskoja ja hyviä muistoja riittää sitäkin enemmän.

M oli varannut meille pari yötä tästä Boll Ants Spa im Park -hotellista, joka kuuluu Romantik Hotels -ketjuun.

 

Viimeisen päälle hoidettu piha-alue ja kauniit vanhat rakennukset. Lämmin, aurinkoinen ilma ja hyvä palvelu. Täydelliset pari päivää vain oleskeluun pyhitettynä.

Meidän asumuksemme sijaitsi Land Hausessa, jonkun matkan päässä näistä muista rakennuksista. Korkean mäen päällä, alas käveltiin jyrkkää mäkeä jonkun kerran. Onneksi shuttlekuljetus toimi erinomaisesti, "kotiin" ei tarvinnut jyrkkää ylämäkeä kävellä kertaakaan.

Omalla terassilla kelpasi köllötellä auringossa.

Meillä oli puolihoito varattuna. Söimme ihan superhyvän aamiaisen buffetista, jonka kaltaista en taas muista aikoihin nähneeni.

Kolmen ruokalajin illallisella meitä odotti nimikoitu ruokalista.

Torstain alkuruoka.

Perjantain pääruoka.

Perjantain jälkkäri. Kaikki ruuat olivat erinomaisia.

Lisäksi oli asumisen hintaan kuuluvana päivällä klo 14-17 kevyt pikkubuffet ja illalla baarissa klo 20-24 juustobuffet. Nälkä ei siis päässyt yllättämään. Eikä janokaan. Pittburgeria hanasta, on ihan parhaasta päästä saksalaisia oluita!

Saksalaiset ovat hyvin kohteliaita,  tervehditään mennen tullen ja juttelemaankin jäädään mielellään. Me eksoottiset lintuset herätimme mielenkiitoa ja useampi  tuli puhettamme kuunneltuaan kysymään mistä ollaan kotoisin. Osasivat kyllä sijoittaa meidät Skandinaviaan useimmiten. Tuolla vaan huomasimme taas sen, että kun saksaa puhutaan murteella, ymmärtämisen kanssa on välillä vaikeuksia. Heidelbergissa puhuttiin hochdeutschia, jota ymmärsi aika hyvin, mutta Bad Sobernheimissa piti aika usein ottaa englanti avuksi.

Lauantaiaamuna oli sitten aika kääntää auton nokka kohti Frankfurtin lentokenttää. Kahautimme sinne tunnissa. M: n lento Tallinnaan lähti terminaalista 1 ja minun lentoni Helsinkiin terminaalista 2.

Ihana pikku lomareissu vietetty!

 Tschuss!

Im Heidelberg

Tiistain äkkilähtö: Pirkkalasta sinisille siiville ja kohti Frankfurtia. M:n mukana loppuviikoksi reissuun. M lensi Tallinnasta ja treffasimme Frankfurtissa, josta hurautimme autolla Heidelbergiin. 

Wikipedia kertoo, että Neckar-joen varrella sijaitseva Heidelberg kuuluu Saksan lämpimimpiin seutuihin ja sen havaitsimme heti, pääsimme takaisin kesään!

Terasseilla tarkeni. Tamperelaisena piti ottaa tästä Moro cafesta kuva!

Heidelbergin vanha keskusta on täynnä kävelykatuja ja vanhoja, kauniita taloja. Kerrassaan miellyttävä paikka. Siellä olisi viihtynyt pitempäänkin.

Mukavaa oli taas päästä saksan kieltä harjoittelemaan ja ilahduttavaa, että ymmärsikin jotain ja sai itsekin ymmärrettäviä lauseita aikaiseksi. M puhuu sujuvammin onneksi!

Vietimme Heidelbergissa kaksi yötä ja kun M sai asiansa hoidettua, suuntasimme Porschen nokan kohti uusia seikkailuja!