Kirja on ystävä parhain

Kirjahulluus taitaa olla periytyvää? Lapsuudenkodissani oli kirjoja pienen kyläkirjaston verran. Vanhempani olivat molemmat ahkeria lukemaan, olivat olleet koko ikänsä ja ostaneet kirjoja koko ikänsä. Isä luki saksaksi, venäjäksi ja englanniksi suomen lisäksi, äiti molemmilla kotimaisilla.

Kirjoja ostettiin lahjoiksi ja kirjastoa käytettiin ahkerasti. Omakin kirjavarasto on kasvanut jo hyllystä ulos

Kirjapinoja on pitkin huushollia...

Kirjat ovat kulkeneet mukana läpi elämäni. Kirjoja on ihana ostaa ja saada lahjaksi. Sallin itselleni kovakantisen, normaalihintaisen kirjan ostamisen joulu- ja syntymäpäivälahjaksi. Sen lisäksi tulee kirjoja ostettua alennusmyynneistä, kirpputoreilta, huutonetistä. 

Vanhoja kirjoja ja kirjaston kirjoja on ihan hyvä lukea, mutta upouuden, ikioman kirjan lukemisessa on silti aina jotain hykerryttävän ylellistä. Uudella kirjalla on oma tuoksunsa, kääntyvät lehdet kahisevat terävämmin ja kirjan selkämys natisee napakammin kuin monesti luetun kaverinsa.

Kirja on lohtu, seura, hyvä ystävä. Kirja antaa ajatuksia, elämyksiä, jännitystä ja kyyneleitä.

Kirjoihin liittyy mielessäni vain mukavia ajatuksia, hyviä hetkiä ja muistoja.

Vaikka lähtee yhden yön reissuun, aina pitää olla kirja matkalukemisena. Yöpöydällä on aina vähintään yksi kirja.

Kirjakaupat vieraissa ja tutuissa  maissa ja kaupungeissa ovat ihan parhaita paikkoja. Kirjoja on mukava kosketella ja selata. Lueskella takakansia ja haistella tuoksuja. Isommissa kirjakaupoissa on yleensä viihtyisiä kahviloita. Kirjakaupoissa on hyvä henki.

M on myös kova lukemaan. Illalla luemme sängyssä ennen nukkumista, matkoilla pitää olla lukemista mukana. Kesällä istuskellaan terassilla Tallinnassa tai pihalla Kartanolla kirjat nenän edessä.

Muistan yhden yhteisen lomaviikon: meillä oli M:n ystävän mökki lainassa. Vettä satoi lähes joka päivä, mutta lomaviikko oli ihana. Meillä oli kassillinen kirjoja mukana ja syömisen ja saunomisen lisäksi makoilimme sohvalla takkatulen edessä ja luimme aika monta kirjaa.

Unelma olisi koti, jossa olisi kirjastohuone.

Ja tietysti repsahdin tänään, kun Akateemisesta sai normaalihintaisista pokkareista ja kaunokirjallisuudesta -20%.

Joulu meni jo ja syntymäpäiväänkin on vielä aikaa. Mutta kun...

Sielunmaisema

Asun onnekkaasti aivan loistavien lenkkimaastojen vieressä. Kaupissa riittää pururatoja ja metsäpolkuja. Tykkään lenkkeillä: raikas ilma, metsä ja järvi. Enempää ei voi toivoa. Siellä sielu lepää ja kaikki ikävät asiat haihtuvat mielestä. Polvi- ja nivelvaivojen takia en voi juosta, mutta sauvojen kanssa kävely on kyllä oikein tehokasta sekin.

Maasto on vaihtelevaa Kaupissa, ylä- ja alamäkiä riittää.

Näsijärven läheisyys ja rantamaisemat kruunaavat lenkkimaastot.

Järvimaisemaan ei vaan voi kyllästyä. Joka vuorokauden- ja vuodenaikaan maisema muuttuu.

Kun haluan rauhallista kävelyä ja fiilistellä vaan hienoa maisemaa, kierrän kävelytietä, joka menee Lapinniemen rannassa.

Etenkin auringonlaskut ovat aina vaan yhtä hengästyttävän kauniita.

Kävelytiellä ei ole talvikunnossapitoa, mutta talvella voi saman reitin kävellä rannan sijasta jäällä. Kylpylästä toiseen eli Rauhaniemen Kansankylpylän rannasta Lapinniemen Kylpylän rantaan! 

Viime talvena en tosin jäälle uskaltautunut!

Jäätä pitkin voi sitten kävellä vaikka Siilinkarille tai Näsinneulalle asti.

Naistenlahden voimala iltavalaistuksessa. Näyttää melkein kauniilta, vai mitä?

Rise and shine!

En ole kovin aamuihminen. Jos on pakko, singahdan kyllä ylös aikaisinkin ihan toimintakuntoisena. Mutta en pidä aikaisista aamuherätyksistä. Heräilen mieluummin  rauhassa ja menen aamiaiselle, kun siltä alkaa tuntumaan.

Jos aamiainen pitäisi kiireellä syödä, usein jätän mieluummin väliin ja nautin sen sitten myöhemmin paremmalla ajalla.  Esim. yövuorojen päättyessä voin varata hierojan, kampaajan tms. hyvissä ajoin, että pääsen liikkeelle. Mutta aamukahvi on vuorossa vasta myöhemmin, kaikessa rauhassa, vaikka kaupungilla jossain kahvilassa. Pyymäen Oma Kahvila on yksi suosikkejani!

Aamiainen on, ei ehkä tärkein, mutta ainakin toiseksi tärkein päivän aterioista! 

Pääsääntöisesti aamiaiseni sisältää kahvia ja voileipää. Joskus saatan riehaantua munakkaaseen ja jopa paistettuun pekoniinkin. Puurot, jugurtit ja myslit eivät ole minun aamujuttujani. Olen aika konservatiivinen näissä asioissa.

Ja aamukahvihan on aamukahvi, vaikka sen joisi yövuorojen välissä klo 17. 

Aamiaisleivän on oltava hyvää leipää. Tumma ja vaalea käyvät yhtä hyvin.Vaihtelen fiilisten mukaan.

Päälle voita tai voimariinia. Ei missään nimessä margariinia.

Leivällä pitää olla kunnon päällykset.  Juusto on aika ehdoton leivänpäällyste ja melkein kaikki juustot käyvät ja niitä vaihtelenkin paljon. Ihan tavalliset edam, kermajuustot ja sulatejuustot maistuvat. Erityisen hyviä ovat esim. mozzarella ja brie.

 Perus voileipäkinkku ei ole mikään suuri suosikki, mutta menee paremman puutteessa. Salamit, metvurstit ja ilmakuivattu kinkku ovat herkkuja. Keitetty kananmuna on hyvää. Vihannekset ovat ok ja koitan niitä harrastaa.

Viime kesän ehdoton suosikki oli Tammelantorilta Nikkaselta ostettu kurkku.

Leivän kanssa juon kahvia. M juo aamulla teetä ja kun syömme yhdessä aamiaista Tampereella tai Tallinnassa juon minäkin aamuisin teetä. Tee pitää aina hauduttaa kannussa (vaikka käyttäisi teepusseja) ja tykkään kattaa aamiaisen pöytään, kun on kaksi syöjää.

Sään suosiessa, voi Tallinnan aamiaista syödä terassilla

Aamukahviin kuuluu aina Aamulehti (Tallinnassa digilehti iPadilta).

 

Joskus tulee aamukahvi nautittua junassa. Kahvin kanssa joko asemalta ostettu sämpylä tai omat eväät.

Mitenkäs teidän aamunne lähtevät liikkeelle? Lasi Beroccaa ja menoksi?

Onkse vähän noloo?

Nimittäin olla onnellinen jostain tavarasta? Ei ole, päätin minä ja siksi jaan nyt teillekin tätä onneani.

Minulla on uusi grilli: Weber Spirit Classic E310. Ja olen ihan superhappy siitä.

Olen innokas grillaaja ja Kartanolla on tähän asti ollut vain puu/hiilikäyttöinen grilli, joka sekin on hyvä, mutta sillä grillaaminen vaatii vaan aikaa paljon enemmän ja kovaa säätämistä, jos isommalle porukalle grillaa.

Tallinnassa on ollut jo neljä vuotta käytössä Weberin Genesis ja olin päättänyt, että kun Kartanolle ostan grillin, se on Weber.

Henna tuli ystävällisesti kanssani kokoamaan grilliä, olen nimittäin hyvä vääntämään ruuveja, mutta huono lukemaan ohjeita.

 

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Does my butt look big in this?

Hyvältä näyttää! 

Täytyy sanoa, että kyllä ne saksalaiset osaa! Ei mennyt kertaakaan ruuvi väärään reikään tai mikään osa väärinpäin. Kaikki sopi kohdalleen millintarkasti. Eipä silti, pidän meitä kyllä keskimääräistä pätevämpänä kaksikkona teknisissä hommissa, mutta tämän grillin olisi kyllä tumpelompikin pari saanut kasaan.

Hennakin joutui välillä ottamaan ruuvimeisselin käteensä.

Säätönupit paikoilleen!

Pitikös tää letku vielä laittaa kiinni?

Tässä onnellinen grillinomistaja pönäkkänä Weberinsä vieressä.

Eikö olekin hieno?

Ensimmäisen kerran tositoimissa!

Arvovaltainen syöjäraati antoi täydet pisteet ja lupasi tulla toistekin!

Hyvää grillikesää kaikille! Tästä se lähtee....

Simple food for simple minds

Yksi tämän hetken suosikkiruuistani on voisalviapasta. Helppo ja nopea tehdä ja ihan mahdottoman hyvää.

Tarvitaan tuoretta salviaa, hyvää pastaa, voita, mustapippuria, suolaa, parmesaanijuustoa. Siinä kaikki.

Näin simppelit ainekset vaativat pastalta paljon. Ihan mikään torinomakaroni ei ole suositeltavaa!

Tällä kertaa pastana oli lähikaupan paras pasta, Jamie Oliverin, joka on ihan kohtuullista.

  

Yleensä käytän tätä suosikkiani, Martellia, jota saa Aleksis Kiven kadulta Keittiöelämää-kaupasta.

Nyt oli vaan tyhjä pussi jäljellä muistuttamassa, että voisi sen täydenkin pussin hakea kaupasta.

Pastan keitinveteen suolaa (itse käytän merisuolaa), niin ruokaan ei tarvitse muuten suolaa lisäillä. Keittoajan kanssa kannattaa olla huolellinen, että pasta pysyy al dentenä!

Paistinpannulle reilu voiköntsä ja siihen sitten silputtu salvia. Yhden hengen annokseen käytän noin 2/3 osaa kaupan salviatupsusta.

Voi saa sulaa, ei ruskistua. Salviasilppua käännellään muutama minuutti voissa. Kun pasta on kiehunut, valuta se nopeasti ja kaada pannulle voin ja salvian joukkoon, sekoita. 

Sekaan vähän raastettua parmesaania ja mustapippuria myllystä.

Kaada lautaselle. Päälle voit halutessasi laittaa vielä vähän parmesaaniraastetta. Parmesaania ei kannata kauheasti hölvätä joukkoon, siinä on kuitenkin melko voimakas maku ja se helposti peittää salvian hennon maun.

Ja heti syömään! Pasta on syötävä kuumana. Ruokajuomaksi sopii erinomaisesti pehmeä ja hedelmäinen punaviini.

Head isu sanoo virolainen eli hyvää ruokahalua!