lauantai 4. tammikuuta 2020

Sinimerekarbid

Uudenvuoden aattona herkuteltiin M:n kanssa simpukoilla. Olen laittanut oman, yksinkertaisen ohjeeni tänne blogiin jo aiemmin (vuonna2014),  mutta kerrataanpa se tässä.

Kahdelle hengelle varaan noin 2 kg simpukoita, nämä ovat siis pääruokana, ainoastaan vaaleaa leipää ja juustoa lisäksi.

Ohjeissa käsketään harjata simpukat. Kaupan verkkopusseissa myytävissä ei kauheasti harjaamista yleensä ole. Laitan simpukat verkkopusseista kylmään veteen ja käyn läpi: jos kuori on rikki tai simpukka ei kylmässä vedessä ja kopauttamalla sulkeudu, ne heitän pois. Eli elävä simpukka sulkee tiukasti kuorensa.

Ison kattilan pohjalle kunnon köntti voita. Siinä kuullotetaan pieneksi silputtuna yksi chilipalko, 2-3 valkosipulin kynttä, pari pientä salottisipulia. Lisätään kaksi kalaliemikuutiota ja persiljapuntista puolet hienonnettuna. Sitten reilu puoli pulloa kuivaa valkoviiniä. Sekoitetaan hyvin ja kun neste alkaa kiehumaan, lisätään simpukat ja kansi päälle. Kypsyvät siinä 10-15 minuutissa, kuoret avautuvat sievästi.

Reikäkauhalla nostetaan kypsät simpukat suoraan jokaiselle syöjälle omaan kulhoon. Kattilasta kaadetaan lientä päälle, puristetaan sitruunamehua ja silputaan loppu persilja päälle. Nautitaan vaalean leivän ja hyvän viinin kanssa!


TV:stä tuli nuorten jääkiekkomatsi Suomi-Sveitsi. Siksi ruokailtiin olohuoneessa...

Viron kielessä sinisimpukat on sinimerekarbid. Kaunis sana.

torstai 2. tammikuuta 2020

No hei vaan 2020!


Ja hei vaan blogi pitkän tauon jälkeen.
Uusi vuosi, uudet tekstit? Tai sitten vanhojen kertausta, kuka tietää. Vuosi näyttää. Katsotaan, mitä tästä tulee.

Katsotaan tuota mennyttäkin vuotta, ihan hiukan vaan vilkaistaan. Paljon
muistettavaa, paljon unohdettavaa (jos vain voisi).


Viime vuonna ilmat vaihtelivat. Talvea ja lumitöitä oli ainakin liikaa. Minun mielestäni.


Pepellekin olisi vähempi lumi riittänyt


Kesää odotettiin hartaasti,  helteitäkin sitten oli ja ihanaa mökkeilyä.


Hikihuilia lenkin varrella, laitureita onneksi riittää ja...


... vettä juotavaksi, kun janottaa.




 Loppuvuosi oli harmaa ja sateinen. Kippurahäntä onneksi entiseen tahtiin  jaksoi olla reipas ja innokas lenkkikaveri. Ja metsä ja järvihän vain aina on parasta mielialalääkettä.


Ystävät ovat onneksi hyvässä tallessa ja ovathan he kultaakin kalliimpia!


Kaikkea kivaa on tullut tehtyä, siitäkin saa ystäviä kiittää. Ei yksin tulisi lähdettyä 
Vain elämää -konserttiin Hartwall Areenalle!

Ei mitään lupauksia uudelle vuodelle, toiveita toki sitäkin enemmän!