Koiruus Kartanolla

Pepe, Pepukka, Pepsi, Peperinho, Pepeliini, Pepsukka.... Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

 

Pepe (ent. Bijou) muutti Romaniasta Orivedelle heinäkuun lopussa. Katupoika- ja tarhaelämän jälkeen noin 3,5-vuotias koirapoika pääsi omaan kotiin Hennan ja Joonaksen rakastavaan huomaan.

Vain Pepe tietää, mitä sen entisssä elämässä on tapahtunut. Kun katsoo sen kauniita silmiä, saa aavistuksen siitä, että kovin keveää ei tähän astinen elämä ole ollut. Todennäköisesti se on kuitenkin joskus ollut jonkun koira, koska oli alusta asti täysin sisäsiisti ja osasi kulkea nätisti hihnassa.

Pepe oli alussa tosi vaisu ja hyvin varovasti kohtasi uusia ihmisiä ja paikkoja. Herkkunappuloitakaan ei suostunut ensi kohtaamisella kädestäni ottamaan.

Mutta nopeasti Pepestä on kuoriutunut kerrassaan valloittava tyyppi, jolla on ihan oma luonteensa.

Pepe on ollut minullakin hoidossa pariin otteeseen ja ihan loistavasti on pärjätty.

Pepe pötköttelee paljon ja tykkää rapsuttelusta. Kun katselen televisiota, Pepe tulee sohvan viereen: "Voi rapsutella". Maharapsutukset ovat ihan parhaita.

Pepe ei hauku, muutaman kerran on toiselle koiralle murissut. 

Aamukahvilla Pepe pitää seuraa, samoin kun tein ruokaa, oli keittiössä koko ajan. Pepe ei kerjää, on vain seurana. Ja ottaa välillä torkkuja.

Lenkillä Pepe on ihan loistava kaveri. Kulkee hihnassa vetämättä ja osaa ohittaa vastaantulevat pikkuräksyttäjät hienosti. Hyvin hillitysti pääsääntöisesti suhtautuu tosiaan muihin koiriin, etenkin tyttöihin. Liekö tarhavuosinaan saanut tarpeeksi koirakavereista? 

Välillä saattaa saada pikku hepuleita. Pissan ja kakan jälkeen seuraa yleensä ponteva ruopiminen, multapaakut vain lentelevät ja usein sitten seuraa vauhdikkaita loikkia eteenpäin.

Ruoho maistuu.  Possunkorvat ovat herkkua ja jo yhden kerran jälkeen Pepe oppi, missä niitä tädin huushollissa säilytetään. Kun menen sinne kaapille, alkaa armoton hännän heilutus ja venyttely! 

Pepe on muutenkin kova venyttelemään: ensin etujalat, sitten takapää. Ja samalla katsoo sen näköisenä, että enkös ole notkea!  Pakko on aina sitten kehua poikaa!

Leluista Pepe ei perusta ollenkaan, vaikka niiden kimppuun on yritetty innostaa.

Noilla korvilla on tuhat eri asentoa! 

Ikävä on jo Pepsukkaa, kun ei ole kohta viikkoon nähnyt!

Rakkautta, ruokaa, ropinaa ja rapsutusta

Lomaviikot ovat huristelleet eteenpäin huimaa vauhtia.

Kovin paljoa ei suunnitelmia ollut, mutta tekemistä, tapaamisia ja tapahtumia on suorastaan pompsahdellut esiin riemastuttavaan tahtiin.

Rakas Henna on ollut lomalla yhtäaikaa ja halunnut tätinsäkin kanssa viettää aikaa, mistä täti on ollu onnellinen. Usein on vahvistuksena ollut Joonas ja ruokapöydässä varsinkin Rami ja Niko. Tämä meidän pienoinen suku.

Ja last but not least, ihana Pepe, Romanian kovia kokenut katupoika, Hennan ja Joonaksen perheenjäsen, joka on valloittanut kaikkien sydämet alta aikayksikön.

Paljon siis tästä lomasta on mennyt tähän koirapoikaan tutustuessa. On ollut jopa yöhoidossa minulla ja ensi viikolla tulee kahdeksi yöksi tädille hoitoon.

Pepe tykkää rapsutuksista.

Sateisella lenkillä se meni puun alle makaamaan ja katsoi minua siihen tyyliin, että voit ihan itseksesi siellä sateessa jatkaa matkaa.

Muuten sitten pötkötellään, sohvapöydän ja sohvan välissä on mieleinen paikka.

Hyvää ruokaa on tullut syötyä mahdollisimman paljon. Oman keittiön ja grillin, naapurin keittiön tai jonkun muun valmistamaa eli aika paljon tullut ravintoloissakin syötyä. Usein on syöty ystävien tai läheisten seurassa, mikä tietysti tekee hyvästä ruuasta vielä parempaa.

Mennellä viikolla kierreltiin parina iltana hyvässä seurassa ympäri rakasta kotikaupunkia pintxoja maistelemassa. Ihan loistava keksintö! Yhtään kuvia en pintxoista tänä vuonna ottanut, keskityin vain ihmisiin ympärilläni, ihaniin fiiliksiin eri ravintoloissa ja tietysti maistuviin pintxoihin ja huolella valittuihin hyviin juomiin.

Katukeittiöissä olen koittanut poikkeilla mahdollisimman usein, koska niitä on ilahduttavassa määrin ilmestynyt Tampereelle. Tämä herkullinen tempeh-sataya valmistettiin Feast Fellasin kojussa Hämeenkatu 10:n kohdalla. Maittava,  monia makuja tarjoileva, itämainen kasvisruoka. Suosittelen.

Eilen kokkailin ruokaa ihan itselleni. Uunissa haudutettuja uusia perunoita (ohje Alexa Dagmarin blogista, Favorite summer dish). Perunat pestään, uunivuokaan niiden kanssa oliiviöljyä, sormisuolaa, mustapippuria, tuoretta rosmariinia, punasipuli lohkottuna ja päälle puristetaan sitruunamehua. 200-asteisessa uunissa 40-50 minuuttia. Hyvää tulee. 

Perunan kanssa grillasin lohta. Lohifileen päälle oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja tuoreita yrttejä ja päällimmäiseksi sitruunaviipaleita. Sitruunat pitävät kalan mehevänä ja antavat tietysti makua. Laitan kalan grilliin aina tuollaisen foliovuuan päällä. Pysyy kasassa eivätkä kaikki mehut valu grilliin. 

Mitäs tästä sillisalaatista nyt tulikaan....

Rakkautta, inhimillistä ja eläimellistä. Läheisten ja rakkaiden ystävien kanssa olen saanut viettää aikaa. Pepen masua on saanut rapsutella. Yhtenä yönä heräsin ja M piti minua kädestä kiinni, sieltäkin se rakkaus joskus yllättäen tulee.

Ruokaa on tehty ja syöty. Rakkautta siinäkin! Uusia testailtu ja vanhoja makuja todettu maistuviksi edelleen. Hyvää on aina ollut.

Ropinaa... Vähän vähemmän olisi saanut sateen ropinaa olla.

Rapsutuksia. Niitä ei voi koira saada koskaan liikaa, vai mitä Pepe?

Lomailua

Loma huristelee pelottavan nopeaa vauhtia eteenpäin.

Kulttuuria ja syömistä on ollut ohjelmassa tähän mennessä leppoisan kotona könöttelyn lisäksi. 

Sara Hildenin Ron Mueck käytiin Marjatan kanssa katsomassa ja olihan ne teokset vaikuttavia. Niin todentuntuisia 

Joidenkin kohdalla jäin miettimään tarinaa teoksen takana, kuten tämän Lakanaan kääriytyneen miehen (Man in a sheet)

Ja lusikassa makaavan pariskunnan (Spooning couple). Kummassakin oli jotain murheellista, syvää surua. Niin nämä teokset minuun vaikuttivat.

Kaislassa ruokailtiin Mueckin jälkeen ja hyvältähän Fish and Chips maistui auringonpaisteessa Mustalahden maisemia katsellessa ja Särkänniemen ääniä kuunnellessa. 

Tiistaina suunnistettiin Hennan ja Joonaksen kanssa Mänttään Serlachiuksen Taidemuseo Göstaan. Nähtiin modernimpaa ja perinteistä taidetta. Minuun kolahti kyllä eniten se perinteisempi puoli eli vanhassa kartanossa ollut näyttely, jossa mm Akseli Gallen-Kallelan teoksiin oli yhdistetty Riikka Ala-Harjan tekstejä. 

Makeimmat naurut tarjosi museon eteisaulassa ollut sovellus, jossa päästiin päinemme erilaisiin valokuviin. Siinä olisi viihdytty pitempäänkin, mutta kun oli jonoa, pakko oli antaa muillekin vuoro.

Museon Gösta-ravintolassa syötiin maistuvat hampparit ennen kotiinlähtöä.

Ja pitää vielä mainita, että oli kyllä upea rakennus tämä Gösta. Sitä ihailtiin vähintään yhtä paljon kuin sisältämäänsä taidetta.

M:nkin sitten ehti muutamaksi päiväksi Kartanolle. Saunottiin hartaasti kiuasmakkaran kera ja yhtenä iltana tehtiin pitkästä aikaa kaljapersekanaa, josta on ihan oma postauskin tehty 30.7.2014.  Kana sai tällä kertaa nimen Juha.

 Valokuvat jäi nyt ottamatta, tämä kuva on sieltä vuodelta 2014, mutta samalta se kana näytti nytkin.

Tänään sain tänne Kartanolle hoitopojan! Henna ja Joonas lähtivät pienelle viikonlopun lomareissulle ja ihana Pepe tuli tänne tädin hoitoon. Tuo poika on kyllä niin tyyni ja rauhallinen. Oma karva oli mukana ja siihen se kävi pötköttelemään, minä pötköttelen sohvalla ja katselen Rion touhuja. 

Mikäs tässä on meillä ollessa. Iltapäivällä tulee Marjatta, käydään lenkillä Pepen kanssa ja pidetään vähän grilli- ja saunailtaa. Mukavaa siis tiedossa. Keleistä huolimatta!

Päivän puheenaihe

Päivän puheenaihe ja iltalehtien lööppien ehtymätön uutinen, sehän se tietenkin on: SÄÄ.

Kesän säät ovat vaihtelevaisia. Keskimäärin kai on saatu aurinkoa, pilviä, sadetta ja ukkosta keskimääräiset annokset. Silti ikuinen ahdistuksen aihe kaikille lomalle lähtijöille on seuraavien 10 päivän sääennuste, joutuuko kärvistelemään sateessa vai saako elvistellä parhailla lomakeleillä.

Kyrsiihän se, jos viikko tai kaksi sataa yhteen menoon. Sadetta on kumminkin tullut ihan kohtuullisesti tähän mennessä tänäkin kesänä.  On ollut pilvisiä päiviä, mutta lämpöä on riittänyt. Kesän iloista pihamaalla on siis saanut nauttia.

Aamukahvia auringossa, grillailua ja syömistä pihamaalla. Kirja kädessä köllöttelyä omenapuun alla.

Oma kesälomani alkoi maanantaina auringonpaisteella, jatkui ukkosella ja vesisateella.

Mutta luottavaisin mielin unohdan sääennusteet, vaihtelevat kesäkelit jatkuvat ja uskon siihen, että aurinkoakin saadaan vielä ihan kylliksi.

Suomen kesästä ehtii vielä nauttimaan hartaasti odotettu Romanian katupoika Pepe. Tämä sydämet sulattanut järvimaiseman tarkkailija on Orivedeltä ehtinyt jo Käpyläänkin visiitille ja todennut nämäkin kulmat itselleen sopiviksi. Ihana Pepe, loppukesän aurinko!