Lohtua loskaan

Niin ne ihanat talvipäivät vaihtuivat märkään loskaan. Yhhyhhh. Ei tämä talvi lempivuodenaikani ole, mutta kun se nyt kalenterissa kerran on, niin sopisi sen sitten olla sellainen kun pitää. Niinkuin esimerkiksi viime viikolla ja viikonloppuna ollut: pakkasta pari astetta, lunta sopivasti niin, että maisemat ovat kauniit ja talviset.

M tuli eilen kartanolle ja eilen herkuteltiin kotikeittiöruualla: perunamuusia ja nakkikastiketta.

Kyllä se vaan herkkua on!

Simpukoita on tehnyt pitkään mieli ja tänään sitten päätin kokeilla uutta reseptiä. 

Tykkäämme M:n kanssa molemmat thairuuasta ja simpukoista, joten tämä resepti innosti kokeilemaan.

Stokalta löytyivät kaikki tarveaineet sitruunaruohoa myöten. Ja kokin ruuanlaittojuomakin näköjään pilkistelee kuvassa. Olut ei siis kuulu reseptiin.

Simpukat olivat nyt aika isokokoisia. 

Tässä herkut sitten valmiina pöydässä. Ollaan kahden kotona aika usein semmoisia surkimuksia, että syödään olkkarissa tv:n edessä.... 

Siihen tämäkin ruokapöytä on taas katettu.

Mutta olipas hyviä nämä thaikkusimpukat! Tehdään varmasti toisenkin kerran.

Great white

Ei mitään heviä tai haita. Talvi on minun great white.

Pakkaset tulee ja menee. Lunta on, mutta onneksi ihan kohtuullisesti. Lumitöitä on päässyt/joutunut tekemään vain muutaman kerran. Lempilenkkireittikin on ilman talvikunnossapitoa pysynyt ihan kuljettavana.

Oikeilla varusteilla ja kerroksia lisäämällä tarkenee. Järven rannassa vaan välillä tuuli tekee pakkasesta aika sietämätöntä. Naama jäätyy!

Pilvisen päivän valkeus tarjoaa kyllä aikamoiset maisemat sekin. Aava järvenselkä, harmaa valo ja taivas.

Yllättäen järvellä polkeva pyöräilijä. Hetki piti ihmetellä. 

Elämä on yllätyksiä täynnä!

Kolmekymppisiä ja muuta mukavaa

Yövuorojen jälkeiset vapaat alkoivat perjantaina erikoisen hauskalla tavalla.

Rakas kummipoika Niko täytti keskiviikkona 30 vuotta! Nikon ihana pikkusisko Henna järjesti velipojalleen ikimuistoiset yllätyspartyt. Juhlatila oli koristeltu banderollilla, ilmapalloilla ja kaikella asiaankuuluvalla, ruokia oli väsätty Raimon, Hennan ja vähän muidenkin keittiöissä,  juomia oli haettu, ettei päivänsankarilta pääse kurkku kuivumaan. Ja tärkeimpänä tietysti kaikesta, juhlimaan saapuivat kaikki Nikon parhaat kaverit!

Yllätys oli 100%:nen ja Nikon ilme kaiken arvoinen, kun pimeässä huushollissa syttyivät valot päälle ja esiin pomppasi vierasjoukko: Yllätys!!!

Real Madrid -fani sai asiaankuuluvia lahjoja. Ruokaa ja juomaa riitti ja kaikilla oli hauskaa.

 

Täti oli tietysti onnellinen, kun pääsi mukaan bileisiin.

Puolenyön jälkeen nuoriso lähti baariin ja täti nukkumaan.

Raimon booli oli hyvää ja sitä tuli ehkä liikaa maisteltua, kun lauantai meni toipuessa. Vaakatasossa vuorotellen sängyssä ja sohvalla, tv:tä tuijotellen ja koko ajan miettien, mitähän rasvaista tai makeaa suuhunsa seuraavaksi laittaisi.

Sunnuntaiaamuna olo oli jo jonkin verran reipastunut.

Koko syksyn ja alkutalven jahkaamisen jälkeen, päätin, että nyt on saatava nastoilla varustetut jalkineet.

Henna lähti mukaan XXL:ään, josta kuvittelin saavani superhalvalla alen viime rysäyksestä nastakengät. Yllätys, eipä niitä ollutkaan enää. Sesonki vissiin ohi?

Onneksi sieltä löytyi vaihtoehto liukkauden torjuntaan: kumilenkeillä kengän pohjiin laitettavat vieteriviritelmät. Vähän tujummat vehkeet kuin samanmoiset nastaviritykset.

Ja vähän muutakin löytyi, edullisesti tietenkin...

Vieterivirityksiä piti päästä sitten heti testaamaan ja kyllä ne olivat ihan mainiot. Jään päälläkään ei luistanut yhtään. Järven jäälle en uskaltautunut sentään, lenkkipolullakin jäätä piisasi.

Kyllä se päivä vaan on pidentynyt. Neljän jälkeen vielä ihanaa, sinistä valoa riittää, vaikka taivas on pilvessä.

Lounas Augustin kanssa

20 vuotta sitten valmistuin sairaanhoitajaksi ja lähes yhtä pitkän ajan olen ollut töissä samalla osastolla. Minulla on siis onnekkaasti työkavereita, ystäviä, jotka olen tuntenut liki 20 vuotta.

Jossain vaiheessa alettiin käymään syömässä yhdessä työajan ulkopuolella. Ei nyt ihan tilipäivänä, mutta jossain siinä lähistöllä kumminkin. Siitä nimi Tililounas.  Muutama uudempi tyyppikin on porukkaan eksynyt vuosien mukana.

Tänään oltiin tililounaalla August von Trappessa, Hans Välimäen uudessa ravintolassa.

Baarin puoli aukeni klo 16 ja Bistro eli se varsinainen ruokapuoli klo 17. Meitä oli tänään koolla 5 henkeä, alkujuomat otettiin baarin ikkunapöydässä. Hulppeat näkymät koskenrantaan. Hyvää belgialaista olutta!

Ruokalista ei ollut mikään älyttömän pitkä, mutta valinnanvaikeutta riitti silti.

Endiivisalaatti, alkuruoka.

Juustolautanen, alkuruoka. Hyviä oli kaikkien alkuruuat.

Hamppari belgialaisilla perunoilla.

Simpukoita. Turskaa ja kanaa syötiin myös. Kaikki olivat ruokiinsa tyytyväisiä, herkkua olivat.

Jälkkärille ei sitten jäänyt enää tilaa! Harmi, niitäkin olisi listalla ollut houkuttelevia.

Kaiken kaikkiaan oltiin kovin tyytyväisiä tähän ravintolaan.

Ympäristö oli viihtyisä ja silmää miellyttävä. Vanha, kauniisti remontoitu talo ihan parhaalla paikalla Tampereen keskustaa. Palvelu erinomaista kuten ruokakin. Hinta/laatusuhde paikallaan. Ruokien tulo kesti jonkin verran, mutta juotavaa sai heti ja eihän meillä ollut kiire mihinkään.

Heh, keski-ikäistyvää asiakaskuntaakin huomioitu hauskoilla lukulaseilla, nuo pystyssä olevat jutut.

Oikein hyvä fiilis jäi koko paikasta.

Vaikka näiden kavereiden kanssa en ole koskaan joutunut ikävää iltaa viettämäänkään, oli paikka sitten mikä hyvänsä!

Normaali ilmiö

Sanoo meteorologi (onpas muuten vaikea sana kirjoittaa, hetki piti miettiä). Nimittäin, että lämpötila heilahtaa päivässä -20 asteesta +8 asteeseen. Normaali ilmiö tähän aikaan vuodesta.

Onkohan aika kullannut muistot, mutta jotenkin tuntuu, että ennen oli tasaisempaa. Ei nää lämpötilat heitelly vesisateesta paukkupakkasiin tai räntäsateesta helteisiin tällä vauhdilla.

Ja miten niin usein tuuleekin? Ja tuulee kovaa. Myrskyvaroituksia saatiin taas eilen. 

Tänään lenkillä totesin, että Näsijärvi oli alkanut jäätymään. Räntää tuli ja tuulta riitti vielä ihan kohtalaisesti.

Eilinen myrsky oli katkonut puista isompia ja pienempia oksia.

Kylmenevää luvattiin taas muutamaksi päiväksi, sitten lämpenee. 

Ei taida sammakkomies,  ja mitä näitä ennustajaukkoja nyt olikaan, enää pystyä talven kelejä kertomaan?