Kesän viimeinen ilta

Elokuun viimeisen päivän ilta oli lämmin ja aurinkoinen. Ilmassa kuitenkin jo, ei enää edes aavistus, vaan reilu tuoksahdus syksyä. Maatuvat ja kuihtuvat kasvit viestivät tuoksullaan syksyn tulosta. Miten nopeasti taas se kevään miltei silmiin sattuva kirkas, ärhäkkä vihreys on muuttunut ruskeaa, keltaista ja harmaata enteileväksi väritykseksi.

Syksyn tuloon en ole taaskaan vielä osannut asennoitua. Hölmösti elän vielä kesässä, kunnes ne villasukat on pakko viimein laittaa jalkaan, kun nousee aamukahville.

Vielä näitä auringonlaskuja saa ihailla.

Satama on täynnä veneitä.

Annetaan syksyn odottaa.

Myrskyn jälkeen....

Sunnuntaisen ukonilman jälkeen lähdin kävellen kaupungille elokuviin. Aurinko paistoi suorastaan polttavan kuumasti, niinkuin usein vesisateen jälkeen.

Satakunnan sillalla oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maisemia. Puut ja rakennukset heijastuivat valokuvantarkasti peilityyneen kosken pintaan.

Täydellisiä postikorttimaisemia rakkaasta kotikaupungista.

Kesäinen Tampere!

Vanhaksi kai olen tullut, kun alan huomaamaan monien vanhojen iskelmäsanoitusten hienouksia. Niistä löytyy sisältöä ja sanomaa. Ehkä pateettisessa paketissa, mutta kuitenkin!  Aika hienot sanat tässäkin Kari Tapion biisissä:

Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen
Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen
Ja jos satanut on liikaa sydämeen
Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen

Liian kauan omin voimin harhailin
Elin, niin kuin mul ois valta kapteenin
Moneen väärään vuonoon purteni mun ui
Kunnes karikolle ylpeys murentui

Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tän, vielä kerran nään
Sateenkaaren pään, ja sinne jään

Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan
Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan
Aidon ystävyyden silta kaarineen
Päivänvalon lailla kantaa sydämeen

Myrskyn jälkeen ...

Astiarakkautta

Vakkarilukijat muistanevat, kuinka keväällä siivosin kellaria ja kaappeja ja laitoin tavaraa kiertoon.

Turhasta tavarasta pääsin eroon, tyhjää tilaa tuli tilalle ja se tuntui hyvältä.

Tavaroihin ei pidä kiintyä, mutta kyllä minulla on paljon niitäkin, mistä en halua luopua, tavaroita, jotka ovat jostain syystä rakkaita ja tuovat jatkuvasti hyvää mieltä. Nämä kaikki tässä jutussa esiteltävät lempiastiat ovat perintöä lapsuudenkodistani.

Arabian pikkuastia, jonka kuvion on suunnitellut Raija Uosikkinen. Tuossa kuvituksessa on jotain kerrassaan hienoa. Olen noita Uosikkisen kuvioimia Arabian astioita katsellut huutokaupoissakin, mutta ovat aika hinnakkaita. No, onneksi minulla on tämä, joka sopii moneen käyttöön. Voiveitsi on Hackmannin Scandia-sarjaa, jonka on suunnitellut Kaj Franck. Muutamia on tullut perintönä ja esim. huutonetistä olen ostanut lisää.

Arabian pieni astia, kuvion on suunnitellut Esteri Tomula.

 

Finellin ihanat emalikulhot, sopivat kaikenlaiseen säilytykseen ja tarjoiluun.

Kun vieraita tulee, ruokapöytään laitetaan vettä ja silloin joku näistä kannuista pääsee käyttöön. Naarmuuntuneita, vähän kolhujakin ovat saaneet, mutta kauniita ja rakkaita.

Kermakko on Arabian, siihen on joskus kuulunut aitoa korkkia oleva korkki, mutta se on aikojen saatossa hukkunut. Lasisen sokeriastian valmistajasta ei ole tietoa, kotimainen on todennäköisesti kuitenkin.

Pannunalunen keramiikkaa.

Kaksi vanhaa maljakkoa ja Arabian harlekiiniruutuinen kynttilänjalka.

Isoisäni oli ikänsä töissä Essolla Kotkassa ja hän sai eläkkeellejäädessään tällaisen maljakon. Tämä on rakas siksikin, kun sisareni kanssa vietimme paljon lapsuuden kesiä mummolassa Kotkassa. Isovanhemmat asuivat kerrostalossa ihan maauimalan lähellä ja lapsuudenkesäthän olivat aina lämpimiä ja aurinkoisia, joten päivät vietettiin maauimalassa. Tähän liittyy siis paljon ihania, aurinkoisia ja rakkaita muistoja!

Näissä astioissa minulle on tärkeää se, että muistan nämä jo lapsuudenkodistani, tuovat hyviä muistoja mukanaan. Tietysti kalleimmat muistot ovat sydämessä, mutta vuodet kuluvat ja muistotkin rakkaista ihmisistä haalenevat. Silloin tuntuu hyvältä laittaa kukkia Esson maljakkoon ja muistella, kuinka jännittävää oli mennä yksin hissillä viidennestä kerroksesta alakerran maitokauppaan alumiinisen maitokannun kanssa maitoa ja rievää ostamaan. Kun oli lupa ostaa viidellä pennillä nallekarkkejakin!

Kohta loppuu

Tai sitten ei. Iltapäivälehdet jaksavat repiä juttuja ilmoista jatkuvasti. Näkeehän sen sitten ikkunasta ja lämpömittarista minkälainen sää on. Ei tarvitse iltalehdestä lukea. Kesäkeleistä nautitaan niin kauan kuin niitä kestää eikä merkata kalenteriin, että hups, tuolla ne nyt perjantaina sitten loppuvat.

Elokuun helteet lämmittivät Näsijärven veden Rauhaniemessäkin yli 20:iin ja iltauinneista on päässyt nauttimaan.

Ilta on paras aika, kun rannan hälinät ja touhut alkavat rauhoittua, mutta laskeva aurinko vielä lämmittää ihanasti uinnin jälkeen.

Lämpimästä kesäillasta nautittiin myös ruuan ääressä Ramin kanssa maanantaina.

Pöytä katettiin pihalle ja grilliin kesäherkkuja.

Mikähän siinäkin on, että ruoka tuntuu maistuvan ulkona aina paremmalta kuin sisällä?

Kirjoitelkoot iltalehdet mitä vaan, minun kesäni jatkuu vielä ja grilli lämpiää edelleen!

Mikäs tässä on ollessa....

Töihin taas hetki orientoiduttu loman jälkeen ja hyvässä seurassa sekin sujui ilman suurempia ahdistuksia.

Hyvin nukutti viimeisen yön jälkeen kahteen asti. Parin tunnin aamiaisella kököttelyn jälkeen vaihdoin lakanat ja haahuilin hetken pihalla kukkia kastelemassa ja upeaa ilmaa ihmettelemässä.

Hyvässä seurassa rauhallinen lenkki, joka sisälsi järvenrannan penkillä istuskelua auringosta ja maisemista nauttien.

Lenkin jälkeen sauna ja ruuanlaittoa.

Lauantaiaamuna ajelin kaukoviisana Tammelantorin kautta kotiin ja ostin mm. perunaa, sipulia ja kanttarelleja.

Kanttarellikastike on yksi tämän vuodenajan herkkuja.

Kanttarelleja paistetaan kuivalla pannulla kunnes niistä on nesteet hävinneet. Sitŧen sekaan silputtua sipulia ja voita. Ruskistetaan ja maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Sitŧen kermaa sekaan ja annetaan kiehua kasaan.

Eikä muuta kaipaa!

Taivas oli iltapäivällä tämän näköinen ja säätiedotus lupasi samaa loppuviikoksi. Vapaat edessä ja mukavaa ohjelmaa tiedossa, ei voi valittaa!

Eipä tullut ikävä

Sinne duuniin nimittäin. Lähes viiden viikon loma ja vapaat on vietetty ja tänään pitäisi palata sorvin ääreen. Nyt tuntuu, että ihan kevyesti menisi toiset viisi viikkoa.

Tiistaina päästiin vielä nauttimaan grillaten ja ulkona syöden familydinneristä rakkaiden  kanssa.

Ramin kanssa otettiin ouzot alkudrinksuksi.

Keskiviikon vesisade ja viileämpi sää vähän jo säikäytti, että menikö se kesä nyt sitten lomien myötä?

Onneksi säikäytti vaan hetkeksi. Torstaina palasi jo paiste ja lämpö. 

Eiköhän siis nautita vielä kesästä! Annetaan auringon lämmittää, leikataan ruohoa, grillataan, kuljeskellaan paljain varpain, unohdetaan vielä takit ja villasukat. 

Onhan sinne työmaallekin kivampi suunnistaa paisteessa kuin vesisateessa? Onhan?

Family dinner

'- grillatut broilerivartaat

- grillatut leipäjuusto-pekonipaketit

- uudet perunat

- kukkakaali-tomaattisalaatti

- marinoitu punasipuli

- uunissa paahdetut tomaatit

- chili-valkosipulimajoneesi

- oliivitahna (Lidlin valmis)

- leipä, voi, juusto

 

Tämä oli menu viime tiistain dinnerillä. Näitä mun perus kesäruokia, mutta hyviähän nämä on ja ulkona syödessä rakkaiden ihmisten kanssa maistuvat vielä paremmilta!

Ruuanlaitto, jo siitä alkaen, kun suunnittelee, mitä syödään, on niin paljon mukavampaa, kun ruokapöydässä on joku muukin kun minä.

Olen ennenkin näistä broilerivartaista kirjoittanut. Ostan niihin aina maustamattomia fileitä ja laitan itse marinadin. Nyt tuli oliiviöljyä, tuoretta chiliä ja rosmariinia, suolaa, mustapippuria, yrttimausteita ja reilusti sitruunamehua. Näille paloille riittää pari tuntia marinadissa, mutta eipä pitempikään aika haittaa.

Perunat pesty, broileri leikattu sopiviksi paloiksi ja marinadissa, varrastikut vedessä kostumassa etteivät kärähdä grillissä.

Broilerin kanssa chili-valkosipulimajoneesia. Hellmansin valmista majoneesia kevennetään kreikkalaisella jugurtilla (suhde noin 60/40). Maustetaan sriracha-kastikkeella, valkosipulilla, sitruunamehulla, tabascolla ja mustapippurilla. Paranee kun saa tekeytyä vaikka yön yli.

Leipäjuusto-pekonipakettien ohjeen olen saanut ystävältäni Eilalta. Yksinkertaisesti vaan leipäjuusto kuutioiksi, jotka kiedotaan pekonisiivuun ja grillataan. Kokeilkaapas, on tosi hyvää!

Ramin tomaattitarha tuottaa juuri nyt satoa ihan mahdottomasti ja nythän niitä pitää syödä, kun ovat herkullisimmillaan.

Tein tomaateista, kukkakaalista, rucolasta ja ruohosipulista helpon salaatin. Kastikkeeksi oliiviöljyä, balsamicoa, ripaus suolaa ja mustapippuria.

Marinoitu punasipuli erikseen, jokainen saa makunsa mukaan lisätä salaattiin.

Loistavaa ihan sellaisenaan, lisukkeena, salaattiin sekoitettuna tai vaikka leivän päällä ovat uunissa paahdetut tomaatit.

Pikkutomaatit puolitetaan ja laitetaan uunipellille tai -vuokaan. Leivinpaperi alla helpottaa tiskausta. Tomaattien päälle sormisuolaa, mustapippuria, tuoretta timjamia tai muita yrttejä ja oliiviöljyä. Väliin kevyesti murskattuja, kuorittuja valkosipulinkynsiä. Valkosipulit voi jättää poiskin, jos ei niistä tykkää. 200-220-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia ja hyvää tulee. Kannattaa vähän seurata omaa uuniaan, tomaatit eivät saa mennä mössöksi, mutta eivät kuivuakaan liikaa.

Tarjoilut odottavat ulos kantamista.

Vartaat grillissä. Kypsyvät nopeasti, ei kannata liian pitkään grillailla, etteivät kuivu.

Valmis ruokapöytä jäi sitten taas kuvaamatta siinä tohinassa, kun alettiin syömään.

Onneksi Niko sentään oli ottanut kuvan omasta ruokalautasestaan!

Hyvää seuraa, herkullista ruokaa ja lämmin kesäilta! Nämä ovat niitä hetkiä, joiden voimalla taas jaksaa marraskuun pimeydessä.

Elokuu, kesäkuu

Elokuuhan on vielä kesäkuukausi ja kesäilmoista on saatu nauttia jo viikon verran!

Eilinen iltapäivä meni elokuvateatterin viileydessä Woody Allenin uutuutta katsomassa. Irrational man oli ihan viihdyttävä, tyypillinen Allenin leffa; paljon puhetta, hyviä näyttelijöitä, hitaasti eteneviä yllätyksellisiä tapahtumia.

Leffan jälkeen nautittiin ruokaa ja jokusia oluita siellä täällä kaupungilla.

Kotiinlähtiessä alkoi jo vienosti hämärtää, vaikka taivas oli ihan kirkas ja pilvetön.

Ilta oli niin leppeä, että pakko oli vielä lähteä Rauhaniemen rantaan hetkeksi istuskelemaan ja ihailemaan auringonlaskua.

Tyyni järven pinta ja siihen kuvastuva taivas upeine väreineen on niin kaunis, ei näihin maisemiin kyllästy koskaan. 

Siinä rantakivellä kymmenen aikaan istuskellessani kaihoisasti muistelin viime kesää, jolloin ranta oli tähän aikaan vielä täynnä väkeä, iltauinnille tulijoita ja rannalla istuskelijoita riitti. 

Nyt oli jo ilta sen verran viilennyt, että meitä oli muutama enää ihanasta illasta nauttimassa.