Haahuilua

Joskus menneinä vuosina harrastin paljonkin kaupungilla haahuilua, kiertelin ja katselin, poikkesin kirppiksillä, kaupoissa, museoissa,  kahviloissa, eri puolilla kaupunkia. Sitten laiskistuin ja jämähdin kotiin ja kotipihaan. Kaupungille lähdin vain kun oli jotain asiaa.

Olen viime aikoina yrittänyt palauttaa haahuilua taas elämääni. Mikä on sen rentouttavampaa, kuin lähteä kävelemään miettimättä sen tarkemmin missä käy, valitsee vain suunnan ja katsoo mitä eteen tulee. Toki voi mielessä olla jotain paikkoja, joissa voisi poiketa, mutta ei missään nimessä listaa: tämä hoidettava, tämä ostettava, täällä käytävä. Ne reissut tehdään sitten erikseen.

Tänään paistoi aurinko ja lähdin hiukan haahuiluajatuksella liikkeelle, vaikka oli ihan hoidettavakin asia.

Kävin noutamassa tilaamani kalenterin. Olen jo jonkin aikaa ihastuneena seurannut Facebookissa ja instagrammissa Tampere kuvia -sivustoja. Kerrassaan upeita kuvia rakkaasta kotikaupungista. Uusia kuvakulmia, mystisessä valossa otettuja kuvia, joissa tutut maisemat näyttävät aivan uudenlaisilta. Kalenteri oli pakko tilata ja sitä hakiessa treffasin kuvien ottajan Wille Nyyssösen ja sain hetken keskustella hänen kanssaan ja ihan livenä kehua hienoja kuvia!

Kalenteri kassissa jatkoin matkaa, kiersin muutamat kirppikset ja jotain tarttui tietysti matkaan.

Arabian vanhat kulhot ovat vaan niin hienoja, että kun hinta on kohdillaan ja kunto hyvä käytetty, ei voi ostamatta ohittaa. Tämä kulho lähti mukaani 5,50 eurolla.

Oikein mukava haahuiluiltapäivä.

Ei voi estää

Talvi on täällä taas! Tiistaiaamuna herättiin pakkaseen, maassa oli hento lumikerros, uskottava se sitten oli: talvi on tullut. Kartanolla on syystöitä tehty jo jonkin aikaa, pihakalusteet ja grilli on viety varastoon, kesäkukat korjattu pois, lohkolämmitinjohto viritelty, halkokuormakin tuli viime viikolla. Eilen vielä haravointia ja pensaiden leikkuuta. Omenapuu se pitää lehtensä sitkeästi, aina ne viimeiset tippuvat vasta lumen päälle. Huomenna saan nastat Audin alle ja ensi viikolla tulee nuohooja. Eiköhän se sitten ole siinä? Tulkoon talvi, sittenpähän tulee kevätkin taas.

Koko päivän paistoi aurinko, ihan mukavahan siinä säässä oli pihatöitä tehdä. Iltapäivällä pääsin vielä kippurahännän kanssa lenkille. Pari tuntia mentiin metsässä ja järven rannassa.  Pepe sai viedä, lempireittejään mentiin, jotka, yllättäen, ovat minunkin lempireittejäni. Great minds think alike, vai miten se menikään...

Aika hienosti se aurinko vaan laski taas?!

Kesän lapsi, valon lapsi

Pienen filosofisen pohdinnan jälkeen, heinäkuussa syntyneenä, olen taas kerran tullut siihen tulokseen, että parasta kesässä on valo! Ei minulla lämpöäkään vastaan mitään ole, mutta kyllä valo on parasta. 

Kevät on lempivuodenaikani. Pitenevä päivät, kun valoa riittää jo tunneiksi yli iltapäivän. Se mieletön tunne, kun katsoo kelloa illalla kahdeksan aikaan ja ulkona on vielä valoisaa. Ja tietää, että lisääntyvästä valosta saa nauttia vielä muutaman kuukauden eteenpäinkin.

Syksyllä pimeys hyökkää ihan liian nopeasti. Etenkin pilvisinä päivinä, kun valot pitää sytyttää kotona heti aamusta, eikä niitä muista sammuttaa päivän aikana, kun on niin hämärää.

Syksyisestä luonnostakaan ei ole oikein päässyt tämän vesisateen keskellä nauttimaan. Sade ja pilvet latistavat mielen lisäksi metsän ja järven kauniit värit.

Torstaina aurinko pilkahteli pilvien raosta pitkin päivää ja vaikka ei täysin sinistä taivasta nähtykään, tuo pienikin lisäys valon määrässä tuntui tosi hienolta.

Pimeyttä kohti mennään seuraavat kaksi ja puoli kuukautta. Kevättä odotellessa....

Pientä huijausta

Syksyn tulon ja talven odotuksen varmimpia merkkejä Kartanolla on talvimattojen laitto lattioille ja villasukkien laitto jalkaan.

Koleat, sateiset säät ovat aika tehokkaasti viilentäneet sisäilmaa ja lattioita 102-vuotiaassa talossa.

Mattojen vaihto ei ole niin paha juttu ollenkaan, kuin ne villasukat. Siirrän sukkien käyttöä (sukat lenkillä lenkkareissa ovat erikseen) syksyllä niin pitkään kuin mahdollista. Lokakuussa viimeistään on ne nilkkasukatkin pistettävä jalkaan, sukkahousuja ei sentään silloinkaan. Sukkiksia en pitkien housujen alle laita, vaikka pakkasta olisi 20 astetta. En ole mikään vilukissa ja ne sukkikset housujen alla ovat vaan ihan käsittämättömän epämukavat. Ja hyvin tarkenee ilmankin.

Villasukat kotona ei ole ihan no no, talvella ovat ihan pakolliset ja onneksi minulla on ihania tuttuja, joilta saan uusia kauniita sukkia, ne kyllä ihan mielellään laittaa jalkaan, kun kylmä tulee.

Niin tämä huijaus sitten....

Eilen siivotessa keksin, että laitankin vain keittiöön talvimaton nyt, varpaat tarkenevat aamukahvilla ja muutenkin touhutessa eikä elämä tunnu ihan lopulliselta syksyyn siirtymiseltä.

Keittiö sai siis talvimaton,

 

eteinen, kuisti ja 

olohuone saavat vielä hetken pitää kesämattonsa.

Kukat kuihtuvat ulkona ja torstaina shoppailin pitkään haaveilemani anopinkielen ja tälläsin sen vanhaan ruukkuun.

Näyttää minusta tosi kivalta!

Ja kyllä, hyvin tarkeni aamukahvitella paljain varpain tänään.

Kahvin kruunasi pullansiivu. Eilen ostin Stokalta pätkän pullapitkoa. En ole mikään kauhea makeiden leivonnaisten ystävä, mutta tuore, tavallinen pulla on joskus ihan vastustamatonta. Eilen illalla jo meni muutama siivu...

Ihmettelin muuten taas Stokalla ruokaostoksia tehdessäni sitä, kun Stokkaa pidetään kalliina ruokakauppana. Meidän lähi K-kauppa on ihan yhtä kallis ja paljonhan riippuu siitä, mitä ostat. Sisäfilee maksaa joka paikassa, laatu vaan vaihtelee. Tarjouksia löytyy kaikkialta. Aika usein minusta on mukavaa ostaa lihaa, kalaa, leikkeleitä, juustoja haluamani määrä ja pala palvelutiskiltä eikä aina valmiiksi vakuumiin pakattuna standarimäärää. Saan laadukkaita, tuoreita tuotteita ystävällisen palvelun kera. Toivotaan, että Stokan laatu ja valikoima ei S-omistuksessa heikkene eikä tylsisty tasapäisen tavalliseksi.

Väärinkäsitysten välttämiseksi pitänee kertoa, että ison osan ruuastani ostan Lidlistä ja siitä kalliista lähikaupasta. Stokalla on tullut nyt vaan taas useammin poikkeiltua, on tehnyt mieli tuoretta kalaa ja kaikenlaista muutakin, mitä ei K-markettimme tarjoa.

Kartanon keittiöstä sadepäivää!

Näin sadepäivänä voi kesäruokakin olla hiukan tuhdimpaa, vai mitä? 

Keräsin yrttejä omasta kasvattamosta: minttua, lehtipersiljaa, rosmariinia, timjamia ja santolinia eli oliiviyrttiä. Viimeksimainittuun tutustuin ensi kerran Stokan ruokaosastolla joskus vuosi sitten. Nyt ostin pari taimea omaan pihaan kesäksi. Mukavan makuinen yrtti, jota käytän lähinnä pastoihin ja marinadeihin. Kokeilkaapa, jos eteen tulee!

Tämän näköinen hörhö.

Ostin Stokalta karitsankyljyksiä, jotka olivat jo yrtti-öljymarinadissa, mutta marinoin vähän itse lisää eli laitoin näitä oman maan yrttejä, valkosipulia ja sitruunaa sekä valmista hunaja-valkosipulimarinadia sekaan ja päiväksi muhimaan!

Kyljysten kanssa paistoin eiliseltä jääneitä keitettyjä perunoita pekonin ja sipulin kanssa.

Reilusti ruohosipulia päälle.

Lampaankyljykset grillissä.

Ja tää grillausmaisema on ihan parasta.

Ja tämmöistä sitten lautasella.

Aika hyvä kypsyys kyljyksissä. Olipa herkullista.

Jälkkäriksi sitten juustoja. Stokan juustotiskiltä löytyy maisteltavia juustoja. Erittäin hyviä nämäkin. 

Varmaan on moni jo huomannutkin, että ruuanlaitto on minulle enemmän, kuin että saan lautaselle jotain syötävää. Tykkään hyvästä ruuasta, siitä että ruoka valmistetaan huolella ja hyvistä raaka-aineista.  Ruuanlaitto on minulle mieluinen harrastus ja ajankulua. Tärkeää on tietysti se lopputulos, että lautasella on hyvää syötävää. Tietysti on aina mukavampaa laittaa ruokaa, kun on muitakin syömässä, mutta jaksan ja viitsin laittaa aina vain itsellenikin kunnon aterian.

Hyvään ruokaan ja syömiseen liittyy lukemattomia positiivisia asioita: hyviä ruokamuistoja, ihania paikkoja, mukavia hetkiä, rakkaita ihmisiä. Eli hyvä ruoka ei ole pelkkää syötävää, vaan paljon, paljon muutakin!

Tänään sadepäivänä, sade taukosi illasta ja pääsin lenkille ennen syömistä.

Ihana ilta.

Kesää Kartanolla

Kesä Kartanolla korvaa kaikki talviset kurjuudet, ainakin näin kesästä päin katsottuna... 

Mikä tässä sitten parasta on? Kaikki! Aamulla riittää sortsit ja t-paita, kun lähtee alakertaan aamukahvia keittelemään. Ikkunat ja ovet auki heti ja illalla laitetaan vasta kiinni.

Aamulehteä hakiessa menee yleensä aikaa, kun pihan erinäisiä juttuja pitää samalla tarkistella ja ihmetellä. Keväällä seurataan tulppaanien nousua, alkukesästä alkaa sireenipensas kukkia, sitten juhannusruusu, pioni... Näilläkin surkeilla viherpeukaloilla ihmeen paljon kesän aikana pihassa tapahtuu kasvun ihmeitä.

Oma yrttimaa tuottaa vaihtelevasti antejaan. Salaattia ja ruohosipulia on siitä mukava noukkia aamulla voileivän päälle. 

Narulla ulkona kuivuvat pyykit.

Räsymatot lattioilla.

Ihana valo, joka kiertää pitkin huoneita päivän aikana. Valoa ja varjoa, luonnon siveltimestä.

Oma piha ja grillausnurkka. Välillä on niin viihtyisä, rehevä ja kaunis ja välillä tuntuu, että matalaksi tämä villiintynyt viidakko. Pääsääntöisesti tykkään. Ja grilli on paras. Grillikausi kestää maaliskuusta marraskuuhun, mikäli lumitilanne sallii.

Aurinkolaveri omenapuun alla. Aika monta kirjaa ja lehteä on tullut siinä luettua.

Kesäpihan kruunaa naapurista poikkeava Pepe, joka osaa myös nauttia pehmeästä ruohosta ja kesän auringosta.