'Cause every little thing gonna be all right.
Singin': "Don't worry about a thing,
'Cause every little thing gonna be all right! "
Näin laulaa Bob Marley.
Minä en ole Bob, olen lähes koko ikäni ollut Murehtija. Kun on etukäteen huolehtinut ja miettinyt ne pahimmat vaihtoehdot, varautunut pahimpaan, ei pääse pettymään eivätkä vastoinkäymiset sitten tullessaan muka ole niin suuria. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, turhaa tuollainen ylenpalttinen murehtiminen on.
Vaikka niitä vastoinkäymisiä elämässä oli, eivät ne siitä johtuneet, että en tarpeeksi etukäteen murehtinut, vaan elämä vaan oli sellaista. Nyt tajuan sen.
Joskus sitten annoin jo vähän löysää ja sitten tulikin nurkan takaa nyrkkiä palleaan. Ja totesin taas, että ei olisi pitänyt jättää murehtimista ja kaiken pahan ennakointia.
Ikäviä ja surullisia asioita tuli elämässä vastaan, mutta sellaistahan se elämä välillä voi olla, näin mietin nyt.
Liekö sitten suuri mestari Aika, vanheneminen ja viisastuminen vai mikä vaikuttanut, mutta huomasin, että tuon kaiken etukäteismurehtimisen takia elämästä oli tullut vähän liiankin tasaista. Mitään onnen ja ilon hetkiä ei voinut itselleen sallia, koska pelkäsin, että rangaistus seuraa välittömästi ja jotain pahaa tapahtuu taas. Ei ollut isompia murheita, mutta ei paljon muutakaan.
Jossain kohtaa sitä vaan alkoi tuntea tarvetta onnellisuuteen, pikku happiness-hetkiin siellä täällä, semmoiseen, mitä joskus oli ollut. Päätin, että murehtiminen loppuu. Murheita tulee ja menee, osa jää. Mutta siinä niiden sivulla on paljon hyvää elämää.
Ja miten hyvältä tuntuukaan tämä keveämpi elämä. Mikään ei ole muuttunut muualla kuin pääni sisällä.
Ei minusta ole mitenkään parempi ihminen tullut, minulla on vaan parempi olla.
Tänään alkoivat vapaat ja olin kuntosalilla iltapäivällä. Ylitin itseni ja tein reippaamman treenin, mitä olin etukäteen kuvitellut. Kävelin kotiin ja lunta sateli hiljakseen. Hain lähi-Valintatalosta tarpeet iltaruokaan ja ystävällinen kassapoika antoi yhden ylimääräisen Teema-muki-keräystarran!
Valintatalosta kotiinpäin kävellessäni mieleni oli kevyt ja, kyllä, onnellinen.
Ja se tuntui niin hyvältä.
