torstai 30. huhtikuuta 2015

Sukat järjestyksessä

YYöpöydältäni löytyy tällä hetkellä muutaman muun kirjan lisäksi Marie Kondon KonMari. Japanilainen Marie Kondo alkoi jo 15-vuotiaana  järjestelemään kotona, ensin omia ja sen jälkeen muiden huoneita ja tavaroita.



Tästä järjestelemisestä hän on saanut uran ja ammatin itselleen. Hän opettaa ihmisille, miten päästä turhasta tavarasta eroon ja saada epäjärjestyksen ja kaaoksen tilalle järjestys. Hän sanoo, että samalla kun siivoat, tulet järjestäneeksi asiasi ja elämäsi.

Kirja on helppoa ja mukavaa luettavaa ja antaa paljon ajateltavaa. Kirjassa käydään hyvinkin yksityiskohtaisesti läpi kodin tavaroiden, vaatteiden, papereiden yms säilyttämistä, järjestämistä ja hävittämistä. Miksi jotain kannattaa säilyttää, miksi jotakin pitää hävittää, miten säilytetään ja miten tämä kaikki elämääsi vaikuttaa.  Kaikki tähtää helpompaan ja vaivattomampaan arkipäivään ja lisääntyneeseen elämänlaatuun.  

Omassa elämässni olen aina huomannut sen, että kun tuntuu, että elämä ei joltain osin ole järjestyksessä, sitä suurempi tarve on saada oma koti ja ympäristö järjestykseen.

Kuluneen vuoden aikana on poikkeuksellisen paljon tavaraa lähtenyt kotoani kiertoon ja uutta järjestystä syntynyt joka puolelle. Kirppis, huutonet, tori.fi, uff, repe ja romu; onneksi näitä löytyy. Siivoaminen ja järjestäminen on terapeuttista. Olen sen huomannu jo ennen KonMarin lukemista, mutta kirjasta on löytynyt vahvistusta omille ajatuksilleni ja ihan käytännön ohjeita tehokkaampaan raivaukseen. Kun saa ympärilleen enemmän tyhjää tilaa, turhaa tavaraa pois ja järjestystä aikaiseksi, myös ajatukset selkiytyvät pikkuhiljaa. 

Ei mikään tapahdu hetkessä eikä elämä tietenkään järjesty kaappeja siivoamalla, mutta suunta on oikea, uskoisin. Kohti valoa mennään.

Ja ikuisen rahapulassa tuskailijan mieliala kohenee myös niistä euroista, joita onnistuneesti kiertoon lähteneistä tavaroista saa!

Tänään, vappuaattona, päätin testata KonMarin hauskaa ohjetta sukkien järjestämisestä. Marie Kondon mielestä tavaroilla ja vaatteilla on myös oma elämä ja ne voivat antaa energiaa ja viedä sitä, riippuen, kuinka ne on järjestetty. Sukat ovat laatikossa ollessaan lomalla ja jos ne on kierretty kerälle, ne eivät voi levätä. Jotenkin näin se meni. 


No, eihän tämä tosiaan hyvältä näytä. Aikani kuluksi päätin parantaa sukkieni ja omaakin hyvinvointia.



Mitäs sanotte? Ainakin sukat voi hyvin nyt.



Te kaikki, joilla on muutakin tekemistä vappuaattona, kuin järjestellä sukkia, pitäkäähän hauskaa! Aurinko välillä paistelee pilvien lomasta ja räntäkuurokin kesti hetken vaan. Että  aika perinteinen vappusääkin on tarjolla.



maanantai 20. huhtikuuta 2015

Hikee pukkaa

Kyllä vaan! Suunnistin pihalle paksussa villatakissa ja villasukat jalassa ja hikihän niissä tamineissa tuli! Aurinko paistaa siniseltä taivaalta niin lämpöisesti!

Kyllä tässä on paleltukin ja oltu jo huolissaan, että missä se aurinko piilottelee.


Eilen illalla lenkkeilin tutussa rantamaisemassa, tuuli oli kova ja kylmä, järvi harmaa, tummia pilviä taivaalla. Aurinko piilotteli jossain pilvien takana.


Toinen ilmansuunta näytti jo lupaavammalta, hattarapilviä ja sinistä taivasta.


Kylpylän rantaan oli jo ilmestynyt muutama vene.


Taivas senkin kirkastui ja poikkesin vielä Rauhaniemen uimarantaan.


Ihana ilta-aurinko! Sauna oli jo kiinni ja uimarit lähteneet kotiin, joten ranta oli hiljainen ja autio.



Aika pitkään tuli siellä istuskeltua, oli vaan pakko ihailla maisemaa ja nauttia laskevan auringon viimeisten säteiden lämmöstä!


Ja tämähän on sitten yksi kevääntulon varmimmista merkeistä: pyykit kuivuvat ulkona!



tiistai 14. huhtikuuta 2015

Dinner for Dummies

Olen kokkaajana, kuten ihmisenä muutenkin, yksinkertainen ja perinteisessä, hyväksi havaitussa mielelläni pysyttelevä.

Kokeilen silti ajoittain uusia reseptejä. Jos reseptin tarveaineita on yli 10 riviä, alkaa ahdistaa ja se resepti jää kokeilematta.  Semmonen 5 riviä on sopiva määrä ja jos siinä on vielä mahdollisuus vähän itse säveltää tarveaineiden kanssa, aina parempi.


Perustarvikkeita, joita on aina hyvä olla kaapissa. Sitruuna, sopii kaikkiin marinadeihin ja monen ruuan päällä muutana tippa sitruunamehua tekee sen viimesilauksen. Tykkään ruuista, jossa on potkua. Chiliä menee aika moniin ruokiin ja marinadeihin; vahvempaa Rawit-chiliä ja miedompia isoja chilejä. Chilikastikkeet, harissa, tabasco ja sriracha ovat oivia antamaan makua dippikastikkeisiin, marinadeihin, keittoihin ja kastikkeisiin. Valkosipuli sopii kaikkeen. Kreikkalainen tai turkkilainen jogurtti ja Hellmanns'in majoneesi käyvät mihin vaan ja Dijon-sinappi sopii myös moneen mausteeksi.


Suola on ihan ykkönen kuivamausteista. Käytän paljon maustettuja sormisuoloja ja maustamatontakin. Tavallista suolaakin tulee joskus ripoteltua.


Suolan jälkeen toiseksi tärkein on mustapippuri. Aina myllystä jaihettuna. Ja myllyjen ykkönenhän on Peugeot. Yrttimausteet ja yrttimausteseokset ovat suosikkejani. Lankoni Rami on tuonut niitä tuliaisiksi Kreikasta ja Kreetalta. Niitä tulee laitettua vähän joka ruokaan. Tallinnasta teen myös paljon maustehankintoja. Piprapoodilla on omat punakorkkiset sarjansa myynnissä. Piprapoodin tacomausteella saa kermaviilin kanssa oikein hyvää dippikastiketta perunalastuille, ei tarvitse niitä valmispusseja ostaa.

Tallinnassa ihan meidän naapurissa sijaitsevassa luomuruokakaupassa tein hyviä maustelöytöjä: eri ruokalajeille tehtyjä yrtti-suolaseoksia. Tässä on kalalle, salaatille ja vihanneksille sopivia.


Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä suinkaan, on laadukas oliiviöljy. Sitä menee paljon: Salaatinkastikkeisiin, marinadeihin ja paistamiseen. Ostan aina Keittiöelämää-kaupasta 3 litran pänikän öljyä ja käytän sitä pienemmästä lasikannusta. Hyvä balsamico on myös ehdoton.

Eilen oli grillikauden avajaisissa broilerivartaita ja lohkoperunoita. Marinoin yleensä kaikki lihat itse, koska silloin tietää, mitä marinadissa on.


Vartaisiin ostan broilerin rintafileinä. Leikkaan ne sopiviksi suikaleiksi ja laitan marinadiin, johon tulee yleensä oliiviöljyä, tuoretta chiliä, yrttimausteita, suolaa ja sitruunamehua. Mitä milloinkin.

Huom! Ruokaa laittaessa on aina ipad työtasolla ja siinä pyörii joku C.S.I. tai muu sarja. Tällä kertaa Mallikoulu.


Lohkoperunat laitan uunissa. Kuorimattomat, jauhoiset perunat lohkoiksi. Sekaan öliiviöljyä, tuoretta chiliä, yrttimausteita, suolaa ja sitruunamehua. Aika paljon samoja juttuja kuin broileriinkin. Vähän vaihtelen fiiliksen mukaan, valkosipulia välillä. Sitruuna on tällä hetkellä semmoinen juttu, joka tuntuu sopivan joka paikkaan. 
Kypsytän lohkoperunoita tunnin ajan kiertoilmauunissa 100 asteessa, jolloin mausteet imeytyvät hyvin. Lopussa laitan lämpöä lisää, jolloin perunat saavat rapeaa pintaa ja enemmän väriä. Kannattaa maistella, että ovat varmasti kypsiä. 


Grilliruokien kanssa teen usein maustettua majoneesia. Hellmanns'in majoneesia kevennetään jugurtilla ja maustetaan valkosipulilla, chilikastikkeella ja sitruunalla. Vaihtelevasti milloin mitäkin makua eniten painottaen.


Asiaan kuuluu grillausjuoma.


Valmis setti. Tällä kertaa ruokailin yksikseni. Jaksan ihan itsellenikin vain väsätä näitä herkkuja, koska ruuanlaitto on leppoisaa ja rauhoittavaa hommaa. Palanpainikkeena luomuviiniä, malbec-rypäleistä.


Yksinkertaista, mutta niin hyvää!


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Day off

Ei yhtään huonompi päivä: yövuorojen jälkeen heräsin kahden aikaan kohtalaisen kevyesti aamukahville. Aurinkoinen kevätilma auttoi asiaa. 

 
Kahvin jälkeen pitkästä aikaa kirjastoautolle, josta taas löytyi helposti kasa luettavaa.
"Missäs olet ollut, kun ei ole pitkään aikaan näkynyt?"  Kyselee yksi naapuruston tutuista kirjastoautolla. Miten mukavalta tuntuukaan, minua on joku kaivannut! Juttelu/juoruilutuokio auringossa kruunasi lainausretken!

Facebook esittelee välillä vuodentakaisia päivityksiä. Ja mikä hauska sattuma: 13.4.2014 esittelin onnellisena uuden Weber-grillini, olimme sen Hennan kanssa koonneet ja se otettiin sinä päivänä käyttöön. Ja olin juuri päättänyt, että tänään, 13.4.2015,  alkaa grillikesä Kartanolla.


Siinä se nyt sitten on! Talven pölyt pyyhitty pinnasta.

Perin nuo pihakalusteet Kartanolle muuttaessani edellisiltä omistajilta. Parin ensimmäisen vuoden ajan vannoin, että kalusteet lähtevät vaihtoon. Ne olivat silloin vielä vähän uudenkarheita, metalliosat mustat ja puu keltainen. Vuosien kuluessa kaluston väritys on muuttunut harmaaksi enkä enää niistä luopuisi. Ovat tukevat ja kestävät hyvin ulkoilmassa kunhan puuosia silloin tällöin öljyää. Talven ovat toki varastossa suojassa.  Kalustoon kuuluu kahden tuolin lisäksi pöytä ja sohva. Kesällä syödään paljon ulkona, joten kunnon ruokapöytä on tarpeen. Sopivien tyynyvarustusten kanssa tuolit ovat mukavat istuskella.



Yksi kevätpuuhista on rappusten pesu. Kyllä, ne pitää pestä. Ovat talven jälkeen pölyiset ja likaiset. Suopavedellä pesun jälkeen kelpasi taas laittaa kesämattokin paikoilleen. Rappujen maalauskin olisi näköjään paikallaan...

Isä Brownin jälkeen pieni lenkki järven rannassa. Aika pirtsakka oli tuuli. Taivas oli mennyt pilveen ja vähän sateellakin uhkasi.


Ja kyllä nyt näytti siltä, että jäät olivat lähteneet! 

Lenkin jälkeen saunaan ja sitten grillaamaan. Päätin tehdä ruuista ihan oman postauksen. Että jos se kiinnostaa, pysy kanavalla!


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Viiksekäs neiti

Kissatkin on kivoja ja Minnin toivomuksesta tulee nyt juttua hänen kaimastaan, naapurin kissaneidistä, Minnistä.


Minni on maalaiskissa. Kuljeskelee päivät pitkät - ja kesällä yöt - pitkin Käpylän pihoja ja Kaupin metsiä seurustellen enemmän tai vähemmän kylän muiden kissojen kanssa.


Minni on hyvin oman arvonsa tunteva kissaneiti. Antautuu rapsutettavaksi harvoin, vaikka käykin kylässä usein. Minni käy tekemässä tarkastuskierroksen huushollissani säännöllisesti, minulle ei ole vielä tässä vuosien aikana selvinnyt, mikä näiden käyntien tarkoitus on. Ei Minni kerro. Riittänee, että Minni sen itse tietää. Kissat on salaperäisiä ja se heille suotakoon.

Joskus Minni livahtaa yläkertaan sänkyyni nukkumaan.








Tuosta sänkyyni menosta en hirveästi innostu, olen sen verran kissoille allerginen, että sitten on nenä tukossa ja aivastuttaa. Mutta eihän tuota söpöläistä oikein raski poiskaan komentaa, kun se siinä niin sievästi nukkuu? Pörröisenä, hassuna keränä.



Minni pitää usein vahtia rappusillani. Kotiin tullessa, pitää pyytää lupa: pääsisinkö sisälle....
Hetki siinä haukotellaan, ennen kuin kulkulupa tulee.





Keväällä on rappusilla mukava lämmitellä auringossa ja huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta.



Mitä miettii Minni?