Aika hoitaa

Tänään lenkillä käppäillessäni katselin likaisiksi kutistuneita lumikasoja ja vihreitä ruoholaikkuja ja mietin, että ei tästä enää talvea tule.  Vaikea oli nyt enää mielessä saavuttaa sitä ahdistunutta tunnetilaa viime syksyltä, kun tajusi, että se talvi vaan tulee eikä mitään voi. Kun kauhistellen mietti edessä olevia pitkiä, pimeitä ja kylmiä kuukausia. 

Ja tässä ollaan. Ne kuukaudet menivät, aika kului. Ei siivillä toki, mutta menihän se. Eilen korjasin viimeiset kaamosvalot varastoon.

M:n lempilauseita oli joskus menneinä vuosina: Aika hoitaa. Minuahan se ärsytti suunnattomasti. Olin (ja ehkä vähän edelleen olen) malttamaton ja hätäinen. Tehdään heti eikä jäädä odottamaan, että aika hoitaa. 

Myöhemmin olen alkanut ymmärtämään tuon lauseen hienoutta. Ja jopa käytän sitä itsekin, ainakin mielessäni.

Laiskoille ja surkimuksille aika hoitaa asiat niin, että joku toinen sitten tekee tai ei tarvitse enää tehdä ollenkaan. Juna meni jo, eräpäivä koitti, parasta ennen oli eilen.

Hyvässä mielessä aika hoitaa tarkoittaa juuri sitä, mitä sanotaan: asiat hoituvat, aika tekee tehtävänsä, sinun ei itse tarvitse. Kuljet vain mukana ja huomaat, että haavat paranevat, tukka kasvaa, lumi sulaa, ruoho vihertää.

Suru ja ikävä ei koskaan häviä, mutta ajan kanssa nekin muuttavat muotoaan ja haalistuvat lempeämmiksi. 

Niin kuin nyt tämä talvikin. Aika sen hoiteli kevään edestä pois. Veneet rannassa odottavat kevättä nekin  ja vesillepääsyä.

Lauha ja lounainen ilmavirtaus

Perjantaiaamun säätiedotuksissa luvattiin räntää tai sadekuuroja ja vettähän tuolta taivaalta nyt tulee.

Alkuviikosta oli vielä luvassa lumisateita, mutta vedeksi näköjään muuttuivat.

Lumet sulavat huimaa vauhtia, enkä nyt uusia hankia kaipaisi. Että eiköjän se talvi tässä ollut? En suostu mihinkään takatalveen enää!

Eilisen iltapäivän lenkillä totesin, että Näsijärvikin on antanut periksi: sekin antaa jäiden sulaa.

Aika vauhdilla ovat sulaneetkin. Ei näkynyt enää kävelijöitä tai hiihtäjiä jäällä.

Lenkkipolku rannassa oli aikamoinen luistinrata, mutta ne hankkimani vieterihärpäkkeet lenkkitossujen pohjissa toimivat kyllä erinomaisesti. Pystyssä pysyi ja kohtalaisen reippaasti saattoi kävelläkin.

Satamassa näkyi paikoin jo avovettä.

Presidentti Sauli Niinistö vahvisti tänään sukupuolineutraalin avioliittolain.

Ja tämän uutisen myötä voidaan hyvillä mielin siirtyä viikonlopun viettoon

Hyvää viikonloppua kaikille! Jos vettä sataa, olkaa sohvaperunoita!

Kokkaillaan

Ruokaa on kiva tehdä. Ja kokkailen aina ihan itsellenikin vain. Toki mukavampaa on, kun syöjiä on enemmän, mutta se ei ole edellytys ruuanlaitolle,

Pakkasessa on ollut jonkin aikaa kananpoika ja reseptikin valmiina sitä varten.

Alkuviikko on mennyt ulkosyömisissä hyvässä seurassa. Eilen illalla päätin, että nyt lähtee kana pakasteesta ja otin sen sulamaan. Toki kokonaisessa kanapojassa on syötävää ainakin kahdelle, mutta nyt se kokattiin yhdelle.

 

Tämmöisiä resptinrääpäleitä löytyy paljon. Suurin osa ei pääse koskaan edes testattavaksi ennen paperinkeräykseen siirtymistä.

Lähi-Valtsusta ei löytynyt tuoretta rosmariinia.

Sen sijaan laitoin sinne linnun vatsaan persiljaa ja yhden chilipalon valkosipulin, suolan ja mustapippurin lisäksi. Päälle hieroin mustapippurin ja suolan lisäksi kuivattua rosmariinia.

Hunaja jäi pois ihan epähuomiossa.

Vallan erinomaista tästä tipusesta tuli. 

Tässä on jo lohnittu valmiista tipusesta osa lautaselle. Huomenna sitten salaattia lopusta kanasta.

Puikulaperunoita oli kaverina. Ehdottomasti niitä ruokia, joita pitää tehdä toistekin!

Tänään innostuin sitten järjestelemään vähän keittiössä.

Keittokirjat siirtyivät uuteen paikkaan. Tulppaanit ovat aina kauniita.

P.S. Tää ruoka on ehkä sen Kaljapersekanan fiinimpi serkku....

Pieniä iloja

Viime lauantaina kävin pitkästä aikaa kirpputorilla.

Aikanaan niitä tuli kierreltyä paljonkin ja hyvin säännöllisesti. Ja tavaraa tarttui mukaan ihan kohtuullisesti. Paljon tuli hyviä löytöjä tehtyä, niistä vosi ihan oman postauksensa tehdä: Rakkaimmat kirppislöytöni! 

Nyt kiersin vain Radiokirppiksen. Jotenkin on into mennyt kirppiksillä kiertämiseen senkin takia, että tuntuu, että kirppiksillä iso osa pöydistä on vakiomyyjillä. Samat tavarat makaavat tupaten täyteen tungetuilla myyntipaikoilla kuukaudesta toiseen. Radiokirppikselläkin oli näitä ihan överitäyteen pakattuna myyntipaikkoja vaikka kuinka paljon. 

Parhaat kirppislöydöt tulevat eteen etsimättä. Niinkuin tämä lauantain ostokseni. Vanha, kulunut, hopeoitu astia. Maksoi 3,80€. Ja voi käyttää vaikka mihin. Kuten esimerkiksi tämän Emmalta (Life is good -blogia kirjoittava ihana Emski) saamani ihanan Balmuirin kynttilän alusena. Nämä kaksi ovat kuin luodut toisilleen, eikö vaan? 

Monesti tällaiset kuluneet, elämää nähneet esineet viehättävät paljon enemmän kuin uudet. 

Näillä on historia ja tarina, vaikken sitä tiedäkään.

Tein toisenkin löydön. Joku oli askarrellut näitä sytykeruusuja. 16 kpl sai 1,50 eurolla. 

Testattu on ja hyvin syttyi tuli uuniin.

Hei vaan kaivattu!

Kevätaurinko!

Kummasti tuo taivaalla loistava mollukka antaa virtaa! Valoa riittää pään sisälle asti.

Sininen taivas on niin sininen, ihan häikäisee!

Varasin loppukuulle kirppispöydän. Kevät saa aikaan aina jonkinlaista tavaran karsimisvimmaa. Ihmeellisesti tuolta kellarista löytyy näitä "kymmeneen vuoteen en ole tuotakaan tarvinnut, mutta ehkä vielä...." No ehkä toisessa elämässä, tai sitten ei. Kiertoon vaan nyt.

Jäällä oli paljon kulkijoita. Siilinkarille on mukava lenkkeillä ja kai tuo jää kestää? Rannassa oli epäilyttävän näköisiä kohtia, mutta olenkin vähän arkajalka, mitä jäällä kävelyyn tulee....

Kelpaa

Tänään oli talvinen sää ihan mallillaan. Maisemat kuin postikortista. Pakkasta pari astetta, lunta on satanut koko päivän, mutta jotenkin niin harvakseltaan ovat hiutaleet maahan asettuneet, ettei edes lumitöihin tarvinnut ryhtyä.

Aivan loistava ulkoiluilma. Kuntokolmonen oli aurattu ja Lapinniemen rannassakin oli ollut sen verran kulkijoita, että sinne oli tallautunut mukava polku kävellä.

Ei minusta vielä ole talven ystävää tullut, mutta aivan mahtavathan nämä talviset näkymät ovat. Lumi on kuin pumpuli maisemassa; kaikki äänet vaimenevat ja hyväätekevä hiljaisuus ihan suhisee korvissa.

Sää täällä ja mää siellä

Niinhän siinä kävi, että M:n ja minun aikataulut ei taaskaan ihan natsanneet. Minulla oli suunniteltu Hesan viikonloppu ja M oli Kartanolla sunnuntaihin asti ja jatkoi täältä sitten pohjoiseen työreissulle. Pärjäsimme kuitenkin molemmat tahoillamme ja vietimme hyvän viikonlopun. Ja ehdittiinhän siinä ennen perjantaita jo muutama päivä seurustella.

Helsinki oli tuulinen ja kolea. Majoituimme Marjatan kanssa Seurahuoneelle ja lähdimme sitten vähän lampsimaan kaupungille. 

Ekbergillä nautittiin vähän suolaista ja makeaa, sitten jaksoi taas. Kyllä pöytiintarjoilu kahvilassa on vaan ihan huippua. Ja Ekbergin leivonnaiset myös.

Aurinkokin yritti paistaa, mutta tuuli oli aika hyytävä.

Jotenkin keväiseltä ilma kuitenkin tuntui.

Sir Einon ikkunapöytään päädyttiin sitten taas virkistäville vaahtopäille tarkkailemaan Espan iltapäiväruuhkaa.

Illaksi oli varattu pöytä Il Bucatinosta. Tämä Tehtaankadulla sijaitseva pieni, italialainen ravintola osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Mitään valittamisen aihetta ei keksitty, kaikki toimi: palvelu, ruoka, ilmapiiri, hinta-laatusuhde. Ehdottomasti pitää mennä uudestaan.

Marskin caipiroskien jälkeen suunnattiin sitten untenmaille.

Lauantaipäivä oli räntäinen, sateinen, märkä, tuulinen...

Kaupungilla tuli kuitenkin jonkin verran käppäiltyä ja vähän ostoksiakin tehtiin! Vaikkei mitään pitänyt ostaa!

Tadaa! Kevääseen on valmistauduttu!

Päivi liittyi illaksi seuraamme. Perinteiset etko-kuohuvat otettiin hotellihuoneessa ja sitten suunnistettiin syömään. Illan ruokapaikka oli Karljohan Yrjönkadulla. Tämä viehättävä, pieni perhetavintola on ollut pitkään sillä "tonnekin tarttis joskus mennä" -listalla. No nyt mentiin, eikä petytty. Huippupaikka kaikella tapaa ja ehdottomasti uuden visiitin arvoinen!

Karljohan on ihan siinä Hotelli Tornin vieressä.

Caipiroskat nautittiin nyt Marskin sijasta Seurahuoneen baarissa. Se on oikein viihtyisä ja rauhallinen paikka ja caipiroskat erinomaisia. Niitä piti ottaa sitten useampi...

Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen hypättin junaan ja sateinen ja lumeton Helsinki jäi taakse. Tampereella maisema olikin sitten talvinen ja luminen.

Kotipihassa odotti paluu arkeen eli lumityöt. 

M oli lähtenyt ja ystävällisesti jättänyt ne mulle. Heh... Tietää, että ovat mun lempihommia!