Lähtöitkuja vailla

Torstaina olisi saanut nukkua pitkään, mutta heräsinkin seitsemän jälkeen. Ilma oli kirkas ja aurinko nousemassa.

Pakkohan näitä kuvia oli makkarin parvekkeelta ottaa. Oli niin upean näköistä. Taidettiin sitten vielä torkkua muutama tunti ja jätettiin aurinko rauhassa nousemaan.

Torstaina pesin grillin ja laittelin terassia talvikuntoon. Se on perinteisesti ollut minun hommani. Oli mukavaa puuhailua tällä kertaa, kun aurinko paistoi eikä tuulikaan ollut kovin hyytävä.

Torstai on pitkään ollut Controvento-päivä, M:llä on siellä vakituisesti torstaisin pöytä varattuna. 

Usein syödään Controventossa sinimerekarpid eli simpukoita, mutta nyt oli niitä syöty lauantaina Lusikaksessa ja keskiviikkona kotona, joten otettiin muuta listalta.

Alkuruuat on useimmiten meillä ne samat: M syö veiseliha carpacciota ja minä vitello tonnatoa.

Pääruuaksi pistelin mielettömän hyviä, ricottalla ja pinaatilla täytettyjä tortellineja voi-salviakastikkeessa. M söi ankan filettä aivan loistavassa kastikkeessa, sain vähän maistella!

Jälkkäriksi tiramisua.

Controvento kyllä pitää aina vaan kärkisijaa Tallinnan ravintolamaailmassa. Ruoka, miljöö, palvelu; kaikki on huippua. Hinta-laatusuhde on kohdallaan. Listalta voi ottaa pitsaa, pastaa, lihaa, kalaa. Kaikki on herkkua!

Käveltiin sitten kotia kohti leppoisassa syysillassa.

Dublinerissa käytiin vielä ottamassa yhdet.

Perjantaina oli ne lähtöitkut sitten edessä ja matka kohti Tamperetta.

Näissä blogikirjoituksissa tulee esiteltyä paljon Tallinnan ravintoloita. Monesti tuttavat kyselevät suosituksia, kun ovat lähdössä reissuun. Osaksi senkin takia M on tehnyt listan Tallinnan suosikkiravintoloistaan. Listalla olevat ravintolat, kahvilat ja drinkkipaikat on itse testattu ja oman maun mukaisia. Lista elää, joku sieltä joskus poistuu, uusia tulee tilalle.

Jos joku on kiinnostunut, pistäkää viestiä, voin meilailla listaa!

Teisipäev ja kolmapäev

Tiistai oli sitten Emman ja Hennan kotiinlähtöpäivä. Haettiin M:n kanssa auto huollosta, tytöt ja muutama kassi pakattiin autoon ja saateltiin M:n kanssa kotiinlähtijät satamaan.

Päivä oli kolea ja sateinen, joten jotain lämmittävää kaivattiin ja niinpä me M:n kanssa lampsimme lounaalle Kruaan syömään ikiherkkuamme Tom Yam Goong -keittoa. Nam, on se vaan aina niin hyvää!

Kotiin mentiin sitten ruokakaupan kautta ja ilta meni omalla soffalla lökötellessä.

Keskiviikkona oli siivoojan päivä, joten aamusta piti lähteä siivousevakkoon. Hoideltiin jotain asioita kaupungilla, istuskeltiin kuppilassa ja sitten olikin lounaan aika. Lounaspaikaksi päätettiin Tommi Grill Metro. Tommi Grillejä on kaksi Tallinnassa, tämä Metro on Viru Väljak -kadulla, Mere pst: puolelta sisäänkäynti. Tommi Grill on virolaisten suosima lounaspaikka, hyvän lounaan saa kolmella eurolla. Turistitkin eksyvät Tommiin sen sijainnin takia, varsinkin kesällä terassille. Tommi Grill on auki iltaisinkin, ei siis ole pelkkä lounaspaikka.

Pisteltiin poskeemme pelmenit, M otti keitettynä ja minä paistettuna. Pelmeniannokset ovat listalta ja vähän tyyriimpiä kuin lounasruuat: 5,50€/annos! Ja pelmenit on hyviä! Guinnes-tarjous oli osta kolme, maksa kaksi eli 7€.

 

Pelmenien jälkeen käytiin vielä Vana Tallin -pubissa ottamassa yhdet...

Ilma oli aurinkoinen, mutta tuuli oli kylmä.

Vanalinnan kaikki talot alkavat olla jo hienosti kunnostettuja, mutta tämmöinenkin yksilö löytyy muiden keskeltä.

Kotimatkalla poikettiin Solariksen Hemtexissä lakanostoksilla ja toidupoodissa, josta iloksemme saimme simpukoita!

Nämä sitten jäivät jäljelle, kun illan herkkuhetki oli ohi!

Ihana oli taas köllähtää puhtaiden lakanoiden väliin viimeisen päälle siivotussa kodissa! 

Kohtalaista sadetta, illasta selkeentyvää

Maananantaiaamu oli sumuinen ja sateinen.

Emma ja Henna suunnistivat kaupungille ja kauppoihin aamiaisen jälkeen. M teki omia juttujaan ja minä koitin aktivoitua sekalaisiin taloustöihin (mm pyykinpesuun, kaappien järjestelyyn).

Alkuiltapäivästä lähdettiin M:n kanssa mekin liikkeelle. Kun päästiin ovesta ulos, todettiin, että vettä tulee kuin Esterin sieltä. Sännättiin sitten sateensuojaan ensimmäiseen kohdalle tulevaan paikkaan eli Antiik Gastropubiin, uusi paikka ihan siinä meidän kulmilla.

Samassa paikassa on vaihtuvuutta riittänyt: kun M muutti Tallinnaan, siinä oli Lemmiku Bar. M kertoi siellä kerran käyneensä ja osui kuulemma snautseriyhdistyksen vuosikokoukseen (M:n oma käsitys). Lemmikkinbaarin jälkeen on ollut muuta baaria, tilausjuhlapaikkaa yms.

En ole paikassa ennen käynyt, mutta M totesi, että paikka on täysin pistetty uusiksi. Antiik Gastropub mainosti olevansa brittityylinen pubi. Huonekalut olivat oikeita antiikkihuonekaluja, lattialla aitoja mattoja ja ruokailuastiatkin olivat antiikkisia. 

Otettiin oluet ja syötiin ihan pubisnäcksit eli M otti kanansiipiä (kanatiivad) ja minä juustopalloja (juustupallid), friteerattua eikä mitään terveysruokaa. Mutta eikö vaan ole hienosti tuotu ruuat tarjolle? Ja olivat kyllä hyviä. Juustupallid oli taatusti itsetehtyjä, ei mitään pakastealtaan tuotteita. Sen verran olen näitä herkkuja syönyt, että eron huomasi.

Antiikissa on joka päivä tarjolla muutama lounasruoka ja tietysti alacartelista, jossa oli näitä pikkusyötäviä, salaatteja ja kunnon pääruokia. Sen verran tykästyttiin paikkaan, että joskus pitää tulla testaamaan uudestaan. Palvelu oli joutuisaa ja sujuvaa, ympäristö hieno ja leppoisa taustamusiikki sopivalla volyymilla viimeisteli tunnelman.

Sadekin sitten laantui ja päästiin ulos liikkeelle. Treffattiin Dublinerissa Emma ja Henna. Tytöt söivät lounasta ja suuntasivat sen jälkeen takaisin kauppoihin. Me lähdettiin M:n kanssa kotiin ja päikkäreille.

Neitokaisetkin kotiutuivat myöhemmin myös päivälevolle.

Iltaohjelmaa oli väännetty, käännetty ja muutettu muutaman kerran, mutta Sesooniin päädyttiin sitten kuitenkin syömään, eikä pettymys ollut tämäkään reissu. Ruoka on vaan siellä niin herkullista.

Mun alkuruoka: kalalautanen

Pääruoka oli kalaa myös. Ah.... Vesi tulee kielelle, kun muistelee.

Sade oli tosiaan illaksi loppunut. Käveltiin Sesoonista kohti Vanalinnaa pitkin hiljaisia katuja.

Innokkaita valokuvaajia riitti....

Hell Huntiin piti poiketa ottamaan yhdet.

Sen jälkeen oli ihan pakko päästä kakkutaivaaseen eli joko Josephineen tai Pierreen. Josephine tuli ensimmäisenä vastaan ja calvados-valkosuklaakakku ja suklaakakku katosivat vauhdikkaasti Hennan ja Emman suihin. 

Päivä olikin sitten pulkassa niinsanotusti. Hyvää Yötä!

Rainy days, happy days

Sunnuntaiaamu valkeni sateisena ja sumuisena.

Hauskan illan jälkeen nuoret naiset Emma ja Henna lähtivät reippaina liikenteeseen jo aamupäivästä, koska klo 14 oli sovittu ilusalongiin ajat ja sitä ennen piti päästä vähän kauppoihin kiertelemään. 

Kyllä on muuten mukavaa syödä kotona porukalla aamiaista. Kattaa vähän paremmin ja istuskella kaikessa rauhassa mukavassa seurassa. 

Oli sovittu, että sunnuntaina pidetään koti-iltaa ja meikä suuntasi sitten ruokaostoksille Solariksen toidupoodiin ja Stockmannille.

Lähipuisto Lembitu park näytti niin syksyiseltä sateisessa säässä.

Neitoset kotiutuivat shoppailu- ja ilu-retkeltään väsyneinä, mutta tyytyväisinä.

Illalla grillailtiin sitten omalla terassilla ja ruokaseuraksi liittyivät Julia ja poikaystävänsä Ŋiklas.

Takkaan viriteltiin tuli, kun ei talon lämmitys oikein pysynyt perässä ilmojen viilennyttyä.

Ilta oli kaikinpuolin mukava, vaikka grilli syttyi palamaan ja Julia lähti takaisin kotisuomeen ja Jyväskylään. Grillikin saatiin sammumaan eikä naapurit onneksi hälyttäneet tuletörjettä. Ilta oli niin sumuinen, että savu ja liekit ehkä eivät näkyneet? Ja grillikin selvisi liekeistä vahingoittumattomana, ei se turhaan ole Weber Genesis! Semmoinen sunnuntai meillä.

Sunny days, rainy days, good days

Lauantaiaamuna Emma, Henna ja minä pakkauduttiin autooni ja auton nokka suunnattiin kohti Länsisatamaa ja Tallinnaa mielessä pikku lomanen, rentoa ja hauskaa mukavassa seurassa.

Päivä oli aurinkoinen ja tuuleton, taivas sininen ilman pilvenhattaraakaan. 

Matka sujui joutuisasti, M tuli meitä rantaan vastaan, auto jätettiin huoltoon ja kohta oltiinkin jo kimpsuinemme ja kampsuinemme Kaupmehessä ja lomanen pääsi kunnolla alkuun.

 

Siitä todisteena Henskin Instagram-päivitys.

Lauantai-illan ruokapaikaksi oli suunniteltu Aia-kadulla oleva Lusikas. Sinne mentiin Dublinerin kautta jahka vähän oli kämpillä tälläydytty.

Dublinerissa seuraamme liittyi Julia. 

Lusikas ansaitsi viisi tähteä kaikella tavalla: miljöö, ruoka, palvelu, kaikki oli huippua. Elävä musiikki kruunasi elämyksen. Hinta-laatusuhde on loistava!  Käykää kokeilemassa, jos suunnistatte Tallinnaan. Pöytävaraus on ehdoton, mutta se on helppo tehdä Table Onlinen kautta ja soittamalla onnistuu myös hyvin.

Ruuista en ottanut tällä kertaa kuvia, keskityin vaan mukavaan seuraan ja syömiseen.

Ihana ilta!

Voi mualima, mitä pauketta

Kartano täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Ja kyllähän se tässä iässä jo huomaa, kun talvi tulee ja kovasti protestoi sitä vastaan! Sillä protestina minä sitä eilisiltaista ja viimeöistä mekkalaa pidän.

Vanha hirsitalo ääntelee aina: natisee tuulessa, huokailee helteillä, paukkuu pakkasilla.

Vaikka talon ääniin on jo hyvin tottunut, niin täytyy sanoa, että iltaöinen ja yöllinen paukahtelu, napsahtelu, nitinä, natina ja rapsahtelu oli sitä luokkaa, että säpsähtelin hereille monta kertaa. Silloin tulee aina se hölmö tunne, että pitäisi mennä katsomaan, kun oli niin erikoinen paukahdus. Ja vaivoin saa pidettyä itsensä sängyssä ja uskottua, että vanhat hirret ne vaan mekkaloivat.

Aamulla sitten ulos katsoessa totesin, että niinhän tätähän se mekkala tiesi: maa oli huurassa ja lämpömittari näytti miinusasteita.

Pelargonia urhoollisesti kukki tähän asti, nyt taisi loppua senkin kesä.

Kartanon asukas totesi, että nyt on siirryttävä normaaliin talven aamukahviasuun!

Hyvää viikonloppua ja pistäkää villasukat jalkaan!

No niinhän tässä sitten kävi

Että syksy tuli ja miltei jo menikin ja talvi on täällä päivänä minä hyvänsä!

Eilen hipsutteli taivaalta ensimmäiset lumihiutaleet. Kevyesti ja kauniisti haihtuen ennen maahantuloaan. 

Mutta siinä ne ilmassa selkeästi leijailivat.

Naapurin Minnikin ihmetteli moista luonnonilmiötä viisaasti kaukana kylmästä maasta.

Kartanolla on aherrettu syystöissä pihalla ja sisätiloissa. Hommaa on riittänyt ja riittää vielä. Talvi saa kuitenkin tulla, kun on kerran tullakseen.

Iltalenkillä rakkaassa rantamaisemassa mietin, että ainakin viisi kuukautta tallustellaan, ennen kuin rannalla tarkenee taas istuskella. Vähän kauhistuttaa, toisaalta lohduttaa... Ei puoltakaan vuotta!

Veneitä riittää vielä laiturissa, vaikka vähemmän ja vähemmän joka päivä.

Lintuja oli järvellä isoissa parvissa. Muuttoa suunnittelemassa?

Tänä iltana tuntui, että ensimmäistä kertaa oli oikeasti kylmä. Piposta ja käsineistä huolimatta.

Takkatuli lämmittää sisällä  ja noita puitahan nyt riittää!

Huomenna pitäisi alkaa vähän pakkailemaan, lauantaina startataan kohti Tallinnaa Emman ja Hennan kanssa!

Päivä illaksi vaihtuu

Tänään tein pihatöitä iltapäivästä. Ilma oli tuuleton ja leppeä, raikas ja ihana syyspäivä, joka suorastaan pakotti sitten vielä lähtemään lenkille lempimaisemaan.

Miten erilaiselta kaikki näyttääkään elokuun iltoihin verrattuna.

Lokakuun leppeä ja tuuleton alkuilta. Päivän viimeiset hetket ennen illan pimenemistä, kun valot syttyvät ja tyynen illan hämäryys pehmentää kaikki äänetkin lempeäksi suhinaksi.

Miettivätkö sorsat jo muuttoa?

Vesi ja taivas ovat yhtä harmaita.

Tyyni vedenpinta heijastaa valot ja satamassa vielä odottavat veneet.

Tässä kohtaa aika pysähtyy hetkeksi, sitten on yhtäkkiä pimeää. Ilta on tullut.