Majoituimme taas perinteisesti Seurahuoneelle, joka on hyväksi havaittu. Suunnistimme sieltä heti kohti Tennispalatsia ja HAMia eli Helsingin taidemuseota.
Museon kahvilassa ravitsimme itseämme ensin herkullisilla vietnamilaisilla täytetyillä sämpylöillä. Kahvilan listalla olisi ollut vaikka mitä vietnamilaisia herkkuja, ehdottomasti pitää siellä poiketa uudelleen!
Arvannette, että kierrettiin ensin Yayoi Kusaman näyttely. Mielenkiitoista, mutta en nyt ihan täpinöissäni ollut. Kaikenlaista palloa ja pallukkaa oli näytillä, niin että silmissä välillä vilisi.
Tove Janssonin elämää ja tuotantoa esittelevä pieni näyttely oli mielenkiintoinen.
Toven jo 1947 maalaamasta freskosta Juhlat kaupungissa löytyi pieni muumipeikko! (keskellä edessä viinilasin vieressä)
Sää Helsingissä oli melko kolea ja tuulinen, joten aika maltillisesti kaupungilla lampsittiin eikä shoppailuunkaan kauheasti innostuttu.
Illalla aterioitiin Kampissa Lapinlahdenkadulla sijaitsevassa Madame Krogissa. Söimme Season-menut, jotka olivat Cityshoppari-tarjouksessa 2 yhden hinnalla eli 50€:lla. (Cityshoppari on minulle tullut Pivo-applikaation mukana ilmaiseksi). Ruoka oli ihan ok, alkupala etenkin eli mese/tapas-lautanen kahdelle.
Mutta pääruoka oli vaatimattomampi eli en 50€ olisi maksanut tästä 3 ruokalajin menusta. Paikka oli viihtyisä ja palvelu hyvää.
Lauantaina tuuli hiukan enemmän kuin perjantaina, joten ulkona liikkuminen ei taaskaan houkutellut. Museokorttien onnellisina omistajina päätimme tutustua Kiasman näyttelyihin.
Mona Hatoumin teokset olivat vielä enemmän nykytaidetta kuin Yayoi Kusaman, eipä tullut niitä edes kuvattua. Mutta mielenkiintoistahan oli nämäkin teokset nähdä. Pistivät taas kyllä miettimään, että mikä on taidetta?
Enemmän tuli sitten keskityttyä Meeri Koutaniemen valokuviin ja niiden tarinoihin. Vaikuttavia olivat!
Kiasman omista kokoelmista löytyi pari hauskaa juttua
Jättiläispipo
Jonka sisällä oli pikkupäitä....
Rivi keramiikka-astioita, joissa oli kannen alla erilaisia tuoksuja. Suurin osa lunnosta uutettuja, osa kemiallisesti tehtyjä. Listasta saattoi tarkistaa, oliko tunnistanut oikein tuoksun!
Illalla Päivi liittyi seuraamme ja suunnistimme Vuorimiehenkadulle meksikolaisen ruuan kimppuun El Reyhin. Kylmyys ja koleus unohtui siellä nopeasti: paikka on pieni ja ihan täynnä, ruuissa sen verran potkua, että ei tarvinnut palella. Söimme 8 ruokalajin (+kokin tervehdys) tasting-menun ja jokainen kaunis pikku annos oli mahdottoman hyvää! Kuvia ei tullut otettua, keskityin vaan syömiseen ja hyvään seuraan. Palvelu oli loistavaa ja espanjaa olisi saanut puhua, onneksi englannillakin hyvin pärjäsi.
Mukava ilta päättyi Seurahuoneen baarin loistavaan caipiroskaan!
Sunnuntaina paluu Manseen, tuulinen oli sää täälläkin!


































