Pakko jakaa tämä kaiho

Miten nämä syysillat ovatkaan täynnä ihanaa ja suloista kaihoa! Kevätillat pakahduttavat valollaan ja kirkkaudellaan, mutta syksyiset illat ovat täynnä lempeää ikävää ja kaipausta.

Hämärä koittaa jo ennen kuin viimeiset auringonsäteet ovat hukkuneet horisonttiin. Keväällä ja kesällä valoa riittää pitkään vielä auringon laskettua.

Hetket valoisan, hämärän ja pimeän välillä ovat jotenkin maagisia. Ei ole vielä pimeää, ei enää valoisaakaan. Varjot ovat mustia, mutta kirkas valo vielä viipyy järvenselällä.

Nämä muutamat hetket ovat täynnä lempeän itkettävää kaihoa. Sitä, mitä on puistonpenkissä ilman istujaa, pimenevällä järvellä kulkevassa veneessä, autiossa huvipuistossa, jossa yksinäinen valo vilkuttaa...

Näinä hetkinä haluaisin olla tuolla laiturilla käsi kädessä ilman ikävää  ja huomata, että valot ovat syttyneet tienvarren lamppuihin ja pimeä on yhtäkkiä laskeutunut.

Tyyntä ja lämmintä terapiaa

Asun onnekkaasti niin, että miltei kotiportailta alkaa metsä.

Lähimetsässäni riittää polkuja kuljettavaksi. On enemmän ja vähemmän tallattuja ja lisäksi hiekkateitä, joita taidettiin nuoruudessani kutsua pururadoiksi ja muistaakseni ne olivatkin ihan purulla päällystettyjä.

Tyynellä säällä keskellä metsää ei kuulu edes puiden havinaa, satunnaista lintujen laulua vain ja muuten hiljaisuus suhisee korvissa.

Polut alkavat jostain ja aina päättyvät jonnekin. Eksymistä ei tarvitse pelätä. Useimmiten päätyy järven rantaan.

Maanantaina oli täysin tuuleton ja lämmin syyspäivä. Vaikka luonto kaikkine väreineen ja tuoksuineen kertoi syksystä, ilta tuntui lämpönsä takia lähes kesäiseltä.

Ihana auringonlasku kruunasi iltalenkin.

Esteetikko sisälläni ei vaan koskaan väsy katselemaan näitä maisemia. Nämä ovat sitä parasta terapiaa  kaikkiin murheisiin ja vaivoihin ja olo tuntuu höyhenenkevyeltä kotiin tullessa.

Syksyn siniset

Sateisen kesän jälkeen joku päätti, että auringonpaistetta on annettava meille poloisille ennen marraskuun harmauden tuloa.

Ja kyllä näitä upeita päiviä onkin nyt ollut. Mieletöntä, kirkasta sinistä taivasta ja järvenselkää. Ihan häikäisee. Tuntuu, ettei tästä valosta saa ollenkaan tarpeekseen.

Näitä värejä ja kirkkautta pitäisi nyt varastoida silmiin ja sydämeen niin, että tulevaa pimeyttä ei huomaisikaan.

Valinnan ihana vaikeus

Kun käyn päivällä kaupungilla, poikkean mielelläni syömässä jotain. En ole kovin innokas pullansyöjä ja kahvittelija, mieluummin syön jotain pientä (tai isompaa) suolaista rennossa paikassa, jonne on helppo poiketa, ruuan saa nopeasti ilman ihmeempiä jonottamisia, pöytävarauksia tai muita kommervenkkejä.

Tampereelle on muutaman viime vuoden aikana tullut ihan hengästyttävän monta uutta ja houkuttelevaa juuri tällaiseen pikapistäytymiseen sopivaa ravintolaa.

Kauppahallissa suosikkejani ovat Ohana ihanine hamppareineen ja Umami kerrassaan loistavine susheineen. 

Erinomaisia susheja saa myös Kauppa-aukion Maka Sushista.

Lisää herkullisia hamppareita tarjoilevat Friends &Brgrs ja juuri Aleksanterinkadulle rantautunut Naughty Brgs.  Tampereen Naughtyssa en ole vielä käynyt, mutta Hesassa on sitä tullut testattua jo muutaman kerran.

Aleksanterinkadulta löytyy myös Fafa's, jonka listalla on monta suosikkia.

Tuomiokirkonkadun Zeytuuniin ei voi myöskään kyllästyä.  Meze-annoksien raikkaat maut ovat vaan aina yhtä herkullisia.

Tänään pistäydyin Pizzariumissa, jota myös on Helsingissä muutaman kerran testattu. Ilahduttavaa, että se on nyt Hämeenkadullakin.  Ja kyllä nuo pitsaslaissit vaan hyvältä maistui täällä Mansessakin!

Kesällä saattoi herkutella Laukontorilla Hotstreetdogzin loistavilla hodareilla. 

Hämeenkadulla hyvää purtavaa tarjosivat Feast Fellas ja Jörn's Döner. 

Nälkähän tässä tulee tätä kirjoittaessa...

Pitänee vielä mainita vanha rakkaus, joka on kyllä nyt jäänyt vähän unholaan, kun näitä laadukkaita kilpailijoita on tullut niin runsaasti.  Mutta kyllä tuonkin herkun ääreen saattaa vielä joskus pubi-illan päätteeksi horjahdella. Kaikella on aikansa ja paikkansa. 

Mikä minua torstaina ilahdutti

Neljä yövuoroa takana, edessä vapaat. Mikäs oli töitä tehdessä, hyvässä seurassa, naurua riitti. Hoitsuhuumori on ihan sitä parasta, kummasti antaa virtaa yön pimeinä tunteina.

Kotimatkalla päästin pikkupojan suojatien yli ja sain ihanan virnistyksen ja käden heilutuksen pomppujen kera kiitokseksi. Nauratti kotiin asti.

Kotipihassa ilahduttaa alkukesästä Pirjolta saatu kukka, joka jaksaa kukkia aina vaan.

Hyvin nukutti ja iltapäivällä ehti vielä nauttimaan lämpimästä auringosta omassa pihassa. Aurinko on sen verran matalalla, että tuolia joutuu siirtelemään jonkin verran, että pääsee siihen paisteiseen kohtaan, mutta ei haittaa. Lämpimästi paistoi!

Leppoisalla lenkillä ilta-auringossa metsässä ja järven rannalla.

Kaunis ilta. Näitä kun riittäisi.

Saunan jälkeen maistui ah niin hyvältä Berliner Kindl, M:n Berliinin tuliaisia elokuulta.

Omasta yrttitarhasta saa vielä tilliä perunoiden kaveriksi.

Illat pimenevät ja on aika sytyttää lamput. Olohuoneessa yksi rakkaimmista, Casuarinasta Helsingistä ostettu lamppu, jossa on valokuva Kaivopuiston rannasta. Tämä on hankittu silloin, kun M asui Kaivopuistossa ja siihen aikaan liittyy paljon onnellisia muistoja, jotka tämä lamppu tuo aina mieleeni.

Oliko sitä kesää?

Syyskuu pamahti niskaan kesken kesän odottelun...

Tai ainakin tuntuu siltä, että elokuu ja kesäloma meni jollain tavalla kesää odotellessa. Lomasta toki nautin ja kaikenlaista mukavaa ja hyödyllistä tekemistä riitti. Muun muassa kellarin  ovi ja raput saivat uuden maalin pintaansa.

Jossain mielen sopukoissa kuitenkin eli koko elokuun odotus helteisistä, laiskoista päivistä, jolloin ei olisi kertakaikkiaan pystynyt muuta tekemään, kuin makailemaan kirja kädessä omenapuun alla.

Hetkiä omenapuun alla toki oli, mutta ei päiviä ja iltoja. Aurinko meni pilveen, kylmä tuuli puhalsi, pyykit piti sännätä keräämään narulta alkavan vesisateen alta.

Illat ovat välillä olleet kauniita, kun sateisen päivän jälkeen on kirkastunut. Mutta auringon laskettua, ilma viilenee nopeasti ja lämpimistä elokuun illoista on voinut vain haaveilla.

Syksy on siis tosiasia, siitä ei pääse mihinkään. Pekka Pouta lupasi vielä kesäkelejä, Iltasanomat uhkaili yöpakkasilla. Kaikki otetaan vastaan, kesäkeleihin en oikein tämän kesän jälkeen usko, mutta ei pakkasia sentään vielä!

En oikein osaa sanoa, tuntuuko syksyn tulo hyvältä. Monet kokevat, että syksy tuo uusia alkuja, muutoksia ja lisää energiaa. Uudet alut ja muutokset energian kera kelpaisivat minullekin, kunhan joku sanoisi mitä ja missä suunnassa!

Syksyn kuulaista illoista ja upeista auringonlaskuista toivon saavani nauttia! Tämä auringonlasku on vuoden takaa. Näitä tilauksessa siis!