Kukkiva Kartano

Hyötykasvipostauksessani lupasin kertoa Kartanon kukkaloistosta!

Kuten jo aiemmin totesin, perennojen kanssa en oikein onnistunut, mutta muuten kyllä kukkia riittää.

 

Maahan tuikatut sekalaiset sipulit alkavat kaunistaa pihaa ensimmäisenä keväällä. 

Tulppaaneja, hyasintteja, narsisseja, helmililjoja, krookuksia.. Jostain on nurmikolle levinnyt valkovuokkojakin.

Omenapuuta ei toki saa unohtaa. Kukkiessaan se on kaunis ja kukkiva oksa maljakossa kerrassaan viehättävä. Omenapuuni on niin rönsyilevä, että oksia raskii taittaa maljakkoonkin.

Juhannusruusu on vanha ja aloittaa kukintansa aina ennen juhannusta.

Ruusu on kaunis ja kukissa hento tuoksu. Ikävä kyllä kukinta on aika nopeasti ohi ja varsinkin rankka sade vie kukkaset hetkessä.

Maljakossakin juhannusruusu on kaunis.

Juhannusruusun kanssa yhtäaikaa kukkii sireenipensas. Muuttaessani Kartanolle halusin ehdottomasti pihaan sireenin ja istutin pensaan ensimmäisenä syksynä portaanpieleen. Seuraavana kesänä se jo kukki ja joka kesä sen jälkeen.

Yllätyksenä yhdestä yritykseksi jääneestä perennapenkistä alkoi kasvaa pioni. Se on pihan vanhoja perintöjä, koska en itse ole sitä istuttanut.

Pionin vieressä näkyy vielä sitkeä sissi, istuttamani "päivänkakkara". Tekee vielä pari kukkaa kesässä.

Pihan kukat ovat kauniita pihassa, mutta otan niitä kyllä maljakkoonkin sisälle silmäniloksi.

Ihana kärhö on myös pihan perintökasveja. Kukkii ihan hulluna joka kesä.

Kukat kestävät aina ensimmäisiin yöpakkasiin saakka.

Ruukuissa ja purkeissa kukkii myös keväästä syksyyn.

Helmililjoilla tai pikku narsisseilla aloitetaan heti keväällä.

Sitten seuraavat orvokit, jotka kukkivat melkein koko kesän.

Pelargoniat ovat jokakesäisiä pihakukkiani. Ne kukkivat kauniisti, eivät pienestä kuivumisesta hätkähdä ja kukkia riittää ensimmäisiin pakkasiin asti.

En voi itseäni miksikään superhortonomiksi mainostaa, mutta ihan kiitettävästi pihassani kukkii keväästä syksyyn. Iso osa kukkivistahan on tullut tilaamatta ja pyytämättä vanhan pihan mukana eikä niitä tarvitse sen kummemmin huoltaa ja hoitaa. Jotain pientä pitää niiden lisäksi kuitenkin aina istuttaa. Vaikka en jaksa pihassa kauheasti myllätäkään, ihmeellisesti iloa tuottaa sekin vähä, mitä jaksaa ja viitsii laittaa.

Vanha kiinalainen sananlasku sanoo: 

Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhan hoito.

Ei yhtään hölmömmin sanottu!

Rakastan perinteitä

Etenkin kun ne maistuvat hyvälle!

Kerran kesässä perinteinen siipiveikkoiltamme Sannan ja Pirjon kanssa vaihtuu perinteisesti ribseihin Sannalla.

Sanna tekee maailman parhaat ribsit ja se on totuus. Piste.

Kyytipoikana mahdottoman hyvää salaattia, porkkanaa, selleriä ja dippikastiketta. Ja siipiä. Juomana tietysti olutta.

Ei mitään kevytruokaa tietenkään. Niin hyvää on, että ähkyyn asti aina saan itseni syötyä!

Tervetulleeksi toivottaa aina yhtä iloisesti ja rakastavasti Roosa-tyttönen, 11 v.

Tässä jo ehdittiin nälkäisenä Pirjon kanssa käydä herkkujen kimppuun ennen kuin muistin ottaa kuvan.

Jälkkäri jäi kokonaan kuvaamatta, herkkua oli sekin!

Roosa-ystävälle ei mikään hyvänäpito riitä. Jos ei tämä katse tehoa, kostea kuono tökkäisee kohta käsivarteen: rapsuta!

Roosa on hyvin kasvatettu. Syömisen ajan hän nukkuu kiltisti, mutta heti kun huomaa, että on syöty, hän muina koirina huomauttaa, että nyt näyttäis olevan se käsi vapaa rapsuttamaan.

Ihana ilta: erinomaista ruokaa, rakkaat ystävät seurana ja pehmoinen koira rapsuteltavana!

Voisko paljon enempää toivoa?

Luomuviljelyä?

Muuttaessani Kartanolle yhdeksän vuotta sitten, minulla oli suuria suunnitelmia pientä pihaani varten.

Vuosien myötä suunnitelmat ovat pienentyneet pihan kokoisiksi. En sitten ollutkaan mikään touhukas viherpeukalo, joka jaksaa nyppiä rikkaruohoja ja temmeltää oksasakset kädessä päivästä toiseen. 

Pihassa perintönä tulleet pensaat, vadelmat, juhannusruusu, omenapuu, saniaiset ja kaikenlaiset rikkaruohot kun ovat sellaisia puutarhan asukkeja, että niiden hävittämiseksi ja karsimiseksi pitäisi varmaan hoidella dynamiitilla koko piha. 

Kunnianhimoisesti istutetut perennapenkit ovat jo monta vuotta sitten jääneet maasta puskevien vattupensaiden ja kielojen jalkoihin. Yritin leikata ja repiä maasta ylöstunkevia vadelmapensaiden oksia, mutta pari vuotta sitten annoin periksi. Kasvakoon. Nyt saa omasta pihasta sitten vadelmia ja naapurikin saa, koska puskat leviävät sinnekin.

Pihassa kasvaa vanhaa perintöä myös raparperi, josta riittää syötävää ystäville ja työkavereillekin.

Vanha omenapuu tuottaa joka toinen vuosi valtavan sadon. Omenat ovat aika happamia, mutta kyllä niitä syödäkin voi. 

Tänä vuonna taas omenoita riittää. Kaikki mehustajat ja hilloajat, tervetuloa omenoiden hakuun!

Monena vuonna minulla on ollut myös pieni perunamaa. Helppoa viljeltävää sanon minä ja mikäs onkaan mukavampaa, kuin kaivaa perunoita omasta pihasta. Siemenperunoita ostan ja lisäksi laitan sekaan yli ja itämään jääneitä perunoita.

Jokunen Rosamundakin on näköjään keväällä maahan laitettu.

Pieni yrttimaa on aina vihreänä. Kunnianhimoisena tavoitteena oli keväällä ostaa oikein taimia torilta, mutta se sitten jäi. Lähinnä olen multaan tuikkinut kaupasta ostettujen yrttiruukkujen jämiä.

 Hyvin niistäkin osa on kasvanut ja satoa on saanut koko kesän!

Salvia etenkin kasvaa hyvin. Maku tosin on laimenee näissä "jatkojalostetuissa"....

Lankoni Rami asuu naapurissa ja hänellä on minua enemmän viherpeukalon vikaa ja viitseliäisyyttä.

Rami kasvattaa joka vuosi amppeleissa tomaatteja ja niistä riittää onneksi minullekin.

Tomaatit ovat makeita kuin karamellit! Tässä kipossa oman maan persiljaa ja salviaa kaverina.

Tänä vuonna Rami kasvatti myös chilejä taimista. Ovat pieniä, mutta aika sähäköitä. Maisteltu on jo.

Tästä kuvasta saa paremman käsityksen chilien koosta.

Ei nyt ihan omavaraisia olla, mutta aika paljon syötävää näiltä omiltakin tiluksilta näköjään löytyy! Ja oliskohan nää ihan luomua? Ei ole geenimuunneltua, ei käytetä tuholaismyrkkyjä ja sadevedellä kastellaan.

Kyllä Kartanolla kukkiakin kasvaa, en ihan toivoton tumpelo sentään niiden suhteen ole. Mutta ne ansaitsevat sitten ihan oman juttunsa.

Jokos teillä on omia perunoita maisteltu?

Rannalla

Minun uimarantani on Rauhaniemen ranta eli Rauhaniemen kansankylpylä, joka on valmistunut jo vuonna 1929 Bertel Strömmerin suunnittelemana.

Kotiportailta on 5 minuutin kävelymatka rannalle, siinä kai suurin syy rannan valintaan.

Aika vähän kuitenkin uin, koska Rauhaniemessä vesi on yleensä aika kylmää eikä viileämpinä kesinä ehdi lämmetä kunnolla. Syvä ranta ja aukea selkä, pienikin tuuli sekottaa heti pinta- ja pohjavedet. Tänä kesänä heinäkuun helteillä veden lämpötila nousi ennätykselliseen 25 asteeseen joksikin päiväksi. 22-24 astetta oli pari viikkoa. Silloin minäkin kävin useana päivänä jopa kaksi kertaa uimassa.

Rauhaniemi on hyvin suosittu ranta, siellä on sauna, joka lämpiää ympäri vuoden, siistit pukuhuoneet, WC:t ja kioski, joka myy mm. Minettin jäätelöitä. Ja tietysti laituri ja hyppytorni ja suojan puolella matala hiekkaranta lapsille. Talvisin on avanto avantouimareille.

Heinäkuussa tungosta riittää aamusta myöhäiseen iltaan. Helteisillä ilmoilla oli kyllä tosi hienoa läpsytellä  iltaisin kotoa uimapuvussa, vain pyyhe ympärillä rantaan ja pulahtaa tyyneen ja lämpimään veteen uimaan kohti auringonlaskua.... Uimisen jälkeen oli mukava katsella hyppynäytöksiä, sillä hyppytornissa riittää aina hyppijöitä myöhäiseen iltaan asti.

Heinäkuun loppupuolen ukkosmyrsky ja tuuliset säät kylmensivät veden ihan hetkessä 17-asteiseksi. Kerran tuli sekin lämpötila testattua, mutta on kyllä liian kylmää minulle!

Heinäkuun uintireissuilla ei ollut kameraa mukana, nämä kuvat lähes autiolta rannalta on otettu iltakävelyllä eilen ja tänään.

Ohos! Mitä näinkään tänä iltana?! Vesi on lämmennyt pari astetta! Huomenna on ihan pakko mennä uimaan. Katselin juuri TV:stä ensi viikon sääennusteita ja viilenevää luvattiin ikävä kyllä koko viikoksi. Ja niinhän se vesikin sitten viilenee...

Voi miten haaveilen kunnon intiaanikesästä!

Roosa

Å

Riäväkylän Oma Onnikka Sivistyksen Alalla eli meidän rakas kirjastoautomme.

Roosa käy kerran viikossa meidän kylällä, pitää toki kesäloman, mutta muutoin saapuu säännöllisesti.

Rappusiltani näen, kun Roosa saapuu. 

Kirjastossa käyminen on tehty tämän auton kanssa niin helpoksi. Kirjavalikoima on meikäläiselle autossa ihan riittävä, kirjat vaihtuvat säännöllisesti ja tilaaminen on helppoa. Henkilökunta mukavaa ja avuliasta.

Autossa näkee naapureita, mikä ei sekään ole mitenkään huono asia.

Aika lailla vakiporukasta kävijät koostuvat. Ja kirjastoautossa saa puhua ja vaihtaa kuulumisia. Kukaan ei pyydä hiljaisuutta.

Roosa palasi viime maanantaina kesälomilta ja tarkoitus oli heti mennä vaihtamaan jo luetut uusiin. M saapuikin sitten Tampereelle ja hänen junansa oli samaan aikaan asemalla ja kirjastoauton sijaan suunnistin sitten rautatieasemalle, vaikka M lupasi voivansa hetken odotella vaikka huurteisen ääressä. Mutta minulla oli vissiin kiire saada mies Kartanolle....

Tänään sitten marssin kirjakassini kanssa paikalle heti 14.45. Tuttuja näki, kuulumiset säästä ja kesän kulusta sai vaihdettua ja luettavaakin löytyi taas iso pino.

Aika dekkaripainotteista on meikäläisen lukemisto viime aikoina ollut. Ei ole oikein jaksanut kaunoon syventyä. 

Mutta kyllä tää uusi kasa lukemattomia opuksia tuntuu aina niin mukavalta. Kun vielä tietää, että vapaapäivät edessä ja kelikin sallii omenapuun alla köllöttelyn kirja kädessä, niin mikäs sen hienompaa?