Kaljapersekana

Reseptiä pukkaa taas, koittakaa kestää! Mutta kokeilkaa tätä myös!

Kaljapersekana on yksi kesän suosikkigrilliruuista. Sitä ei koskaan tehdä yksin. Ja paistettavalle kanalle annetaan aina nimi. Miehen nimi. Ei naisen, koska silloin homma tuntuu liian härskiltä, koska kana itsessään näyttää jo härskiltä tölkin päällä kököttäessään. Illan ohjelmaan kuuluu aina se, että mietitään, mitähän x:lle kuuluu, miltä x näyttää jne.

Tämä ruoka onnistuu aina ja kaikki tykkää. Ja tässä sitten tulee seikkaperäinen ohje kuvineen.

Tarvitaan kana, broileri, mikä se nyt onkaan. Tallinnassa saa tuoreena reilunkokoisia, 3-4 kiloisia, meheviä tipusia. Tampereellakin ainakin Stockman myy tuoreita jyväbroilereita. Koko on alle 2 kg. Tänään syötiin 1,4 kilon lintua se oli juuri sopiva kahdelle!

Ja meidän tipu sai nimen Olli. Eräs tietty Oujee vietti synttäriään eilen ja tämä pulu oli hänelle omistettu.

 

Lintusen lisäksi tarvitaan sipulia ja erilaisia tuoreita yrttejä ja curryä. Linnun mahaan reilusti curryä, hierotaan mahan seinämiin. Sitten kaikkia mahdollisia yrttejä. Tällä kertaa oli tuoretta basilikaa ja korianteria kaupasta, omasta yrttipenkistä salviaa, meiramia ja persiljaa. 

Voi laittaa valkosipulia, chiliä tai mitä vaan haluaa ja keksii.

Yrtit sitten tungetaan kanan vatsaan. Ihan voi laittaa kokonaisena, ei tarvitse ihmeemmin pilkkoa. Suolaa voi vähän laittaa, jos haluaa.

Yrttien päälle sitten 2-3 sipulia reiluina viipaleina.

Sitten tarvitaan se kaljatölkki. Tallinnassa, kun on isompi Weberi ja isompi kana, käytetään puolen litran tölkkiä. Kartanolla pienemmässä kanassa pienempi tölkki. Tölkistä hörpätään noin 1/3 omaan suuhun. Oluen merkillä ei ole niin väliä, kannattaa kumminkin valkata semmonen tukevampi tölkki, että kestää sitten kanan istuinalusena paiston ajan.

Sen jälkeen kana sisältöineen tällätään istumaan tölkin päälle. Tässä kohtaa on hyvä olla 2 kokkia paikalla, toinen pitää tölkkiä paikoillaan ja toinen asettelee tipua.

Sitten vaan tyyppi grilliin istuskelemaan.

Lämpötila 170 - 180 astetta ja paistoaika noin 1,5 tuntia.

Ei kannata kauheasti grillin kantta aukoa, mutta kyllä me kurkistettiin välillä.

Ready to table!

Loppuvaiheessa tarvitaan taas kahta kokkia: toinen pitää tölkistä kiinni ja toinen nostaa kanan tarjoiluastiaan tölkin päältä. Talouspaperi käsien suojana kummallakin on riittävä.

Meidän 1,4 kg kana oli grillissä  tunti ja 20 minuuttia ja oli kyllä just sopivaa.

Aika komeet rintaleikkeet?

Niin hyväähän tää taas oli! Lisukkeeksi riittää salaatti.

Jos on isompi porukka, näitähän mahtuu grilliin muutama rinnakkain istuskelemaan.

Suosittelen!

Herätys!

Keskiviikkoaamuna Hotelli Seurahuone tarjosi oikein reippaan herätyksen.  Klo 8.15 pärähti palohälytys soimaan. Aamuvirkku Marjatta oli jo suihkuun menossa, meikäläinen vielä umpiunessa. No, hetken siinä  sitten ihmeteltiin, Marjatta steppaili pyyhe ympärillä pitkin huonetta ja kurkki käytävälle. Minä istuin tukka pystyssä sängyn reunalla ja totesin, että mihinkään en lähde, ennen kuin tullaan hakemaan ja tavarat otan kyllä mukaan... Oltiin ylimmässä eli 5. kerroksessa. Savu ei haissut, eikä paloautojen pillit soineet ja soitolla respaan sitten selvisi, että naapurissa olevan pankin hälyttimet olivat lauenneet, ei hätää.

Oltiin sitten kunnolla herätty jo kumminkin, joten aamiaiselle ja hyvissä ajoin liikkeelle. Kohteeksi valittiin Tervasaari eli Tervis. Muistaahan kaikki ihanan huumorisarjan Vintiöt menneiltä vuosilta? Missä Jatimatikki lensi aina kesäteatteriesityksen lopuksi järveen?

Käveltiin Tervasaareen Senaatintorin kautta pitkin Pohjoisrantaa.

Rannassa on hauska katsella erilaisia veneitä; paljon isoja ja vanhoja purjeveneitä ja hauskan näköisiä pikku paatteja.

 

Tervasaaressa on ihan mahtava matonpesupaikka. Siinä voi juuriharjaa heilutellesaa katsella Katajanokan taloja ja laiturissa olevia jäänmurtajia.

Kierrettiin ympäri saarta,  välillä istuskeltiin varjossa penkillä ja ihailtiin kaunista kesäpäivää ja maisemia.

Otettiin Ravintola Savussa virkistävät juomat ja lähdettiin kohti keskustaa Kruununhaan kautta.

Kruununhaka on minusta aina ollut kaunis kaupunginosa. Paljon ihania, vanhoja taloja, kivijalkakauppoja ja hyviä, perinteikkäitä ravintoloita. Ja muistojakin, M asusteli siellä joskus vuosikausia sitten. Zinnkellerissä syötiin jonkun kerran. Useammin pitäisi vaan silläkin suunnalla kuljeskella.

Illaksi Päivi liittyi seuraamme. Treffidrinksut otettiin Marskin terassilla ja siitä päräytettiin ratikalla Pietarinkadulle Centraliin syömään. Mahat piukeina käveltiin sitten syömisen jälkeen keskustaan ja todettiin taas, kuinka hienoa on kävellä lämpimässä kesäillassa pitkin kesä-Hesan katuja, hilpeässä tunnelmassa ja hyvässä seurassa.

Kesä-Hesan terassit olivat - ei mitenkään yllättäen - aika tupaten täynnä, eikä sitten päästy mojitoille suosikkipaikkaamme Hugo's Roomiin Isoroballa. Vapaat tuolit löytyivät sitten pienen, epätoivoisen kiertelyn jälkeen Kalevankadulta Vin Vin:istä. Mojitoja ei siellä saatu, mutta ihan makoisat ja raikkaat Aperol spritzit kumminkin.

Sähäkästä herätyksestä huolimatta päivästä tuli oikein hieno päivä!

Kesä ja ystävät! Kyllä niin tykkään teistä!

Hellettä Helsingissä

Teimme Marjatan kanssa taas parin yön Helsingin reissun.

Tiistaina majoituimme Seurahuoneelle.

Ilma oli tosi helteinen, joten päätimme kävellä kohti Kaivopuistoa, meren rantaan.

Helsingissä löytyy aina uusia katuja, hienoja taloja ja pihoja. Kannattaa valita välillä eri reitti, mitä kävellä.

Ursulassa istuskeltiin jonkin aikaa ja sitten suunnistettiin takaisin keskustaan.

Kaivopuiston lehmuksetkin ovat jo kasvaneet.

Kaivopuiston ja muidenkin puistojen nurmet vallanneet hanhet eivät ole niin kivoja. Rauhoitettuja kylläkin.

 

Belgen terassille poikettiin perinteisille kirsikkaoluille. Todettiin, että mukavinta oli vain istuskella varjossa kylmän juoman kanssa ja katsella kadun vilinää. 

Illaksi oli varattu pöytä Annankadulta Patronasta. Patrona on aivan loistava ravintola. Ruoka on herkullista, palvelu erinomaista, tunnelma aina yhtä ihana.

Söimme tällä kertaa maistelumenun ja kaikki kauniit pikkuannokset olivat niin hyviä.

Tornin pihalla otettiin vielä yömyssyt ja sitten oltiinkin jo valmiita sänkyyn.

Niin onnekas

Pitemmät vapaat hiipuvat taas kohti sorvin ääreen paluuta... Mikä ei koskaan ole kauhean innostavaa, mutta tällä kertaa ei kovin masentavaakaan.

Niin onnekas olen, että vapailla on riittänyt tekemistä, aurinkoisia ilmoja ja ennen kaikkea olen viettänyt paljon aikaa ihanien ystävien kanssa.

Vapaat alkoivat heti viikonlopulla Kuoreveden Hallissa Eilan, Liisan, Seijan ja Päivin kanssa.

Tästä reissusta on ihan omat postaukset tehty!

Seuraavan viikon tiistaina oli perinteinen Veikko-päivä eli olin siivillä Pirjon kanssa. Sannakin kuuluu normaalisti porukkaan, mutta ei nyt päässyt ikävä kyllä tulemaan.

Käymme tällä kolmen kokoonpanolla siivillä noin kerran kuussa. Sen jälkeen otetaan oluset Oluthuoneella. Kotiin yleensä jo ennen yhdeksää. Taitaa olla jotain 15 vuotta, kun tällä porukalla ollaan treffailtu näin. Toisemme on tunnettu muutaman vuoden pitempään.

Lauantaina oli Ramin perinteiset kesäjuhlat.

Väkeä oli runsain mitoin paikalla, sää suosi, herkullista syötävää riitti eikä juotavakaan loppunut kesken. Oiva soitti haitaria, vähän laulettiinkin ja sain kuulla taas toivekappaleeni Uralin pihlajan! Nuorisoa oli paljon paikalla ja tavattiin muutamien neitokaisten poikaystäviä ensimmäistä kertaa! Nuorin vierailija oli lauantaina vielä nimetön suloinen kuusiviikkoinen pikkuneiti,  Antin ja Tiinan tyttö, joka sunnuntaina sai sitten jo nimenkin itselleen. 

Kaiken kaikkiaan ihana ilta!

Maanantaina sain luokseni kylään Emman. Syötiin hyvää salaattia, istuskeltiin pihalla ja välillä sisällä, kun vettä satoi. Juttua riitti ja tunnit hurahtivat hetkessä ohi. Ihanaisesta Emskistä ei valitettavasti tullut nyt kuvia otettua, mutta Emma kirjoitti tästä visiitistään omassa blogissaan Life is good (emmannasofia.blogspot.com).

Tiistaiksi oli sovittu treffit Sarin kanssa. Meillä on "vanha vakiyökkö -porukka", Sipe, Sape, Jusa ja Tane, johon kuuluvat siis Sarin ja minun  lisäksi Sini ja Susanna. Käymme kerran pari vuodessa keilaamassa, sen jälkeen syömässä ja sitten saatetaan ottaa joku olunenkin illan päätteeksi. Nyt eivät Sini ja Susanna saaneet sovitettua treffejä kalenteriinsa, joten oltiin lyhyemmällä kaavalla Sarin kanssa kahdestaan. Syötiin Grilissä ja sen jälkeen ihmeteltiin maailman menoa Montun terassilla. Todettiin, että kyllä se kesä vaan kaiken elämän kirjon tuo näytille. Jopa meiltä, vanhoilta kaikennähneiltä, välillä leuat loksahtivat...

Tänään vietin laatuaikaa rakkaan Henskin kanssa. Söimme herkulliset burritot Bar Burritossa ja suuntasimme sitten elokuviin. Superpäivä eli liput vain 7€. Leffana oli The Fault In Our Stars (Tähtiin kirjoitettu virhe). Ihana elokuva ja hienot näyttelijät. Nessuja meni paketillinen, mutta suosittelen elokuvaa!

Tuossa elokuvassa korostui ystävien ja rakkaiden tärkeys elämässä. En osaa edes kuvitella, mitä olisi elämä ilman ystäviä? 

No kärvähtihän se nahka...

Lauantaiaamu koitti Hallissa aurinkoisena ja lämpimänä. Aamiaisen ja aamukuohuvien jälkeen reippaat hoitsut lähtivät päiväkävelylle.

Eilan huudeilla oli nähty karhu ja sehän toi aikamoista jännitystä viikonloppuun. Kun mietittiin, että mitäs sitten, jos se nalle ryskäisi metsästä eteemme. Voitte varmaan kuvitella, että ei meiltä konstit loppuisi karhun kanssa taistellessa....

Tien varressa kasvaa lupiineja villinä ja kauniina.

Kyllä näissä maisemissa kelpaa kuljeskella!

Reippailun jälkeen oli taas ruokailun aika.

Meillä on ihan mahtavan hyvä työnjako näissä taloustöissä. Allekirjoittanut toimii grillimaisterina, Liisa tekee upeat salaatit, Päivi pesee ja keittää perunat ja tiskaa, Seija ja Eila kattavat pöydän ja toimivat yleisinä toiminnan tarkkailijoina.

Ruokailun ja hetken huilin jälkeen lähdettiin rantaan kävelylle.

 

Rannassa oli joutsenpariskunta kuuden poikasen kanssa. Perhekunta lähti niin vauhdikkaasti liikkeelle, etten ikävä kyllä onnistunut hyvää kuvaa saamaan heistä.

Seijan kanssa jäätiin laiturille, kun muut lähtivät soutelemaan.

Uskomattoman tyyni ja ihana iltapäivä. Suomen kesää parhaimmillaan!

Illalla lämmitettiin pihasaunaa ja saunottiin hartaasti ja pitkään.

Saunan jälkeen grillattiin vielä makkaraa ja istuttiin ulkona. Nautittiin kesäillasta ja parhaasta seurasta. Hyttysiäkään ei ollut.

Kyllä taas uni maistui.

Sunnuntaina istuttiin pihalla, syötiin lounas ja jotkut reippaat jaksoivat tikkaakin heittää.

Vähän jo mieli haikeana katseltiin maisemia ja todettiin, että ei näihin voi kyllästyä.

Sen verran maalaistyttöjä ollaan kaikki, että todettiin tällaisten maalaismaisemien vaan olevan parasta ja kauneinta.

Ensi kesänä rakkaat, vietetään taas yhteistä viikonloppua. Mutta sitä ennen juhlitaan 20-vuotispäivää ja muuta mukavaa!

P.S. Niin se nahka... Suojakertoimista huolimatta aika punakka porukka lähti kohti Tamperetta sunnuntai-iltapäivänä!