Näitä samoja aina vaan

Tänään taas laiskuri  veivasi peruspastaa samoilla, vanhoilla aineksilla. Oliiviöljyä ja muutamia vihanneksia, niistä tulee parasta. Katkaravut ja tonnikala sopivat myös hyvin makumaailmaani. Kermaisia, paksuja kastikkeita en kauheasti fanita.

Uusi sipuli on niin hyvää, että sitä tekee mieli laittaa juuri nyt kaikkiin ruokiin, pastaankin.

Pannulla kuullotin tomaattia, chiliä ja sipulia.

Ei kannata paistaa mössöksi! Al dente pitää muistaa kaikessa, erityisesti pastan keittämisessä.

 

Pastan kiehuessa on aikaa raastaa parmesaania ja hakea omasta yrttimaasta ruohosipulia.

Katselen aina ruokaa laittaessani iPadilta jotain tv-sarjoja. Nyt oli seurana  Neiti Fisherin etsivätoimisto.

Kypsä pasta nostellaan paistinpannulle. Kun laittaa riittävästi suolaa pastan keitinveteen, ei tarvitse suolaa muuten lisäillä. 

Lisään usein raastetun parmesaanin tässä vaiheessa ja puristan sitruunamehua sekaan.

Hyvältä näyttää ja tuoksuu.

Ruohosipulia ja myllystä mustapippuria päälle! Nam!

Malttia

Ihanan, leppoisan ja rakkaassa seurassa vietetyn juhannuksen jälkeen palailin eilen arkeen iltalenkillä.

Tuulisten päivien jälkeen tyyni, tuuleton ilta tuntui ihan maagiselta.

Vesi läikehti ilta-auringossa, kaikki tuntui pysähtyneeltä, hiljaisuus kohisi korvissa.

Yksijalkainen lokinpoikanen seistä törötti kivikossa ja antoi minun mennä lähelle.

Sitten se päästi surkean huudon ja näin, että olihan sillä kaksi jalkaa, toista ehkä lepuutettiin. Jatkoin matkaa, etten saisi lokkiemoa kimppuuni.

Tyyni järvenpinta peilaa hienosti pilviä ja veneiden mastoja.

Perinteisestihän tuntuu aina juhannuksen jälkeen siltä, että kesä meni ja syksy tulee. Nyt kesä ei ole muka oikein tullutkaan, kun kelit ovat olleet viileämmänpuoleiset.

Onhan tässä kesässä kuitenkin kesää ollut tähänkin asti. Ei ole sentään tarvinnut pipoa ja käsineitä pukea. On ollut ihania, aurinkoisia aamuja, kun on voinut istua rappusilla kahvikupin kanssa. On ollut aurinkoisia iltapäivän hetkiä, kun on tullut hiki rikkaruohoja kitkiessä. On ollut iltoja, jolloin taivas on kirkastunut ja on päässyt ihailemaan upeita auringonlaskuja.

Luonto on kaunis ja vihreä. Kaikki kasvaa, ruohoakin saa (pitää?) leikata kerran viikossa!

Juhannusruusu on kukkinut joka kesä jo viikkoa ennen juhannusta. Tänä vuonna kukat alkavat vasta nyt aukeamaan. Nyt nautin niiden kauneudesta ja ihanasta tuoksusta.

Voi miten sitä malttaisi ja muistaisi nauttia kesän jokaisesta hetkestä? Myös niistä viileistä ja sateisista!

Ei mitään ruokaa...

Ja on kuitenkin!

Kotoa löytyy aina tuoretta chiliä, parmesaanijuustoa, oliiviöljyä, pastaa ja sipulia. Nyt lisäksi oli purkki tonnikalaa ja nahistunut puolikas tuoreesta korianteripuskasta.

Pastat kiehumaan suolalla maustettuun veteen.  Paistinpannulle öljyä ja pilkottu chilipalko ja sipuli. Purkki tonnikalaa sekaan. Kypsä pasta nostellaan pannulle ja sekoitetaan tonnikalamössöön. Siitä sitten lautaselle, myllystä mustapippuria, raastettua parmesaania ja silputtu korianteri päälle.

Nams! Oli muuten ihan älyttömän hyvää. Eikä maksanut juuri mitään. Kellarista löytyi vielä korkkaamaton pullo hyvää punaviiniä!

Nämä "mitä kaapista löytyy" -kokkailut päättyvät joskus näin onnellisesti! Toisinaan lopputulos on syötävä, mutta ei mitään extrahyvää, syömättä ei ole tainnut ikinä jäädä.

Tänään onnistunut ruoka tuntui vielä erityisesti ansaitulta palkinnolta, kun tuli aherrettua koko päivä sisällä ja puutarhassa. Rikkaruohot saivat kyytiä, samoin pölynimuri ja lakanat vaihtuivat puhtaisiin. Muun muassa. Joku ihmeellinen energiaboosteri iski heti aamukahvin jälkeen. Ja hyvä niin. Vajaa viikko meni koomaillessa ja melkein olin jo lääkäriin menossa, kun ei oikein jaksanut kättä nostaa ilman tuskanhikeä.

Kaikki hyvin taas, huusholli järjestyksessä ja mukavaa ohjelmaa tiedossa loppuviikosta!

Rikkaruohojen kutsu

Omenapuussa ovat ensimmäiset kukat auenneet. Kyllä nuo kukat ovat aina vaan niin herkän kauniita ja tuoksu hurmaava. 

Angervo kukkii myös ihan täysillä ja tuoksuu viehkeästi.

Pihassani kaikki kasvaa jo hurjaa vauhtia, vaikka kevät on ollut niin kylmä. 

Vähän huono olen näiden kasvien nimissä, joten älkää kyselkö. Kuunlilja taitaa olla tuo alimmainen?  Jonka lehtiä puutarhan jokakesäiset vieraat ovat jo ehtineet rei'ittämään. 

Arghh... Ahkera kerääminen ja myrkky pitävät näiden nilviäisten invaasion jotenkin kurissa, mutta kun ne saa yhdestä nurkasta hävitettyä, uusi populaatio ilmestyy jonnekin muualle.

Ensimmäinen peruna on saanut jo vihreät lehtensä mullan päälle! 

Kärhö kasvaa hullun lailla.  Kärhö on saanut jäädä aina talveksi silleen, kun kukkii yleensä myöhäiseen syksyyn. Keväällä olen sitten katkonut kaikki edelliskesäiset varret ja uudet varret ovat alkaneet kasvamaan maan sisästä touko-kesäkuussa. Nyt jätin ensimmäistä kertaa osan vanhoja varsia katkomatta ja niistähän alkoi jo huhtikuussa puskemaan uusia lehtiä. Kukkia taitaa tulla tänä vuonna sitten aikaisemmin kuin ennen?

Sireenipensaan kukat aukeavat ihan kohta, kunhan saadaan vähän aurinkoa ja lämpöä.

Niin ne rikkaruohot.... Tylsintä ja turhauttavinta hommaa ikinä on rikkaruohojen kitkeminen. Tähän asti olen aina silloin tällöin ohimennessäni nyppinyt jostain jonkin rikkaruohon pois, mutta tänään oli suunnitelmissa aktivoitua oikein kunnolla siihen hommaan.  Koko aamupäivän olin menossa pihalle ja kun viimein sinne pääsin, alkoi vesisade ja kova tuuli.

Huomiseksi on luvattu auringonpaistetta,  uusi yritys siis sitten!