Turhasta tavarasta pääsin eroon, tyhjää tilaa tuli tilalle ja se tuntui hyvältä.
Tavaroihin ei pidä kiintyä, mutta kyllä minulla on paljon niitäkin, mistä en halua luopua, tavaroita, jotka ovat jostain syystä rakkaita ja tuovat jatkuvasti hyvää mieltä. Nämä kaikki tässä jutussa esiteltävät lempiastiat ovat perintöä lapsuudenkodistani.
Arabian pikkuastia, jonka kuvion on suunnitellut Raija Uosikkinen. Tuossa kuvituksessa on jotain kerrassaan hienoa. Olen noita Uosikkisen kuvioimia Arabian astioita katsellut huutokaupoissakin, mutta ovat aika hinnakkaita. No, onneksi minulla on tämä, joka sopii moneen käyttöön. Voiveitsi on Hackmannin Scandia-sarjaa, jonka on suunnitellut Kaj Franck. Muutamia on tullut perintönä ja esim. huutonetistä olen ostanut lisää.
Arabian pieni astia, kuvion on suunnitellut Esteri Tomula.
Finellin ihanat emalikulhot, sopivat kaikenlaiseen säilytykseen ja tarjoiluun.
Kun vieraita tulee, ruokapöytään laitetaan vettä ja silloin joku näistä kannuista pääsee käyttöön. Naarmuuntuneita, vähän kolhujakin ovat saaneet, mutta kauniita ja rakkaita.
Kermakko on Arabian, siihen on joskus kuulunut aitoa korkkia oleva korkki, mutta se on aikojen saatossa hukkunut. Lasisen sokeriastian valmistajasta ei ole tietoa, kotimainen on todennäköisesti kuitenkin.
Pannunalunen keramiikkaa.
Kaksi vanhaa maljakkoa ja Arabian harlekiiniruutuinen kynttilänjalka.
Isoisäni oli ikänsä töissä Essolla Kotkassa ja hän sai eläkkeellejäädessään tällaisen maljakon. Tämä on rakas siksikin, kun sisareni kanssa vietimme paljon lapsuuden kesiä mummolassa Kotkassa. Isovanhemmat asuivat kerrostalossa ihan maauimalan lähellä ja lapsuudenkesäthän olivat aina lämpimiä ja aurinkoisia, joten päivät vietettiin maauimalassa. Tähän liittyy siis paljon ihania, aurinkoisia ja rakkaita muistoja!
Näissä astioissa minulle on tärkeää se, että muistan nämä jo lapsuudenkodistani, tuovat hyviä muistoja mukanaan. Tietysti kalleimmat muistot ovat sydämessä, mutta vuodet kuluvat ja muistotkin rakkaista ihmisistä haalenevat. Silloin tuntuu hyvältä laittaa kukkia Esson maljakkoon ja muistella, kuinka jännittävää oli mennä yksin hissillä viidennestä kerroksesta alakerran maitokauppaan alumiinisen maitokannun kanssa maitoa ja rievää ostamaan. Kun oli lupa ostaa viidellä pennillä nallekarkkejakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti