Pakkasta maalla ja merellä

Sunnuntaina olikin aika kirpakka pakkanen ja kohtalainen tuuli lisäksi. Semmoinen keli, että säätiedotuksissa sanotaan: pakkasta -10, tuntuu kuin olisi -15.

Aurinko paistoi kuitenkin pilvettömältä taivaalta ja pakkohan sitä oli lähteä ulos.

Estonia pst oopperatalon kohdalla, kauempana näkyy Viru.

Mulla oli tehtävänä kartoittaa keskustan kaupoista kahvallisten oluttuoppien valikoima. No ne kaupat, Solaris ja Kaubamaja oli äkkiä käyty läpi ja tuoppitarjonta tarkastettu.

Oltiin sovittu M:n kanssa, että treffataan jossain Vanalinnassa ja Kaubamajasta lähtiessäni M:ltä tulikin sopivasti tekstiviesti, että nähdään Hell Huntissa. Sinne siis, kohti Pikk 39:aa.

Päätettiin syödä Huntissa ja tehtiin ihan klassinen virhe. Ruokalistaa oli uudistettu ja päätettiin maistaa listalta uusi annos, alkupalalautanen. Niitä oli kaksi ja tämä oli se pienempi. Sitten tilattiin ihan pääruuatkin lisäksi. No, dog bag -hommaksihan se sitten meni.

Tässä on se "pikku" alkupalalautanen ja vieressä M:n pääruoka, joka sekin oli pikkupalaa sieltä Suupisted-osastolta. Kuva on vähän tumma, mutta alkupalalautasella oli suolakurkkua, savujuustoa, lohkoperunoita, nuo punaiset punasipulilla maustettuja kanafileitä, ja tumma keko takana valkosipulileipää. Ja 2 ruskeaa palleroa friteerattuja jalopenoja. 

M:n pääruoka oli samoja kanafileitä.

Tässä mun pääruoka, Fish and chips. Aika jyhkee tämäkin annos.

Näissä pubeissa nuo snäkid, suupisted tai millä nimellä ovatkaan, ovat useimmiten aikamoisia kooltaan ja olisi pitänyt se jotenkin tietää ja arvata tässäkin kohtaa. Ja tilata ensin vaan alkuruoka ja sitten muuta, jos olisi ollut vielä nälkä. No, M saa tänään lounaaksi tyhjentää dogibägin.

Televisiosta alkoi Chelsean ja Manun peli ja M halusi lähteä sitä katsomaan Nimeta Baariin. Käppäiltiin siis sinne, Suur-Karja 4:ään dogibägimme kanssa. Siellä sitten jo kostautui ylensyöminen, M alkoi pilkkimään ja minullakin oli sellainen olo, että pakko päästä vaakatasoon.

Hyvä, kun jotenkuten jaksoimme oluemme juoda, kun päätettiin kesken pelin lähteä kotia kohti.

Kotimatkalla käytiin vielä Solariksessa hakemassa niitä tuoppeja. Loppuilta meni mahat pulleina sohvalla torkkuessa.

Tänään oli sitten lähtö kotia kohti. Jotenkin taas pakkaaminen ja muu asioiden järjestely oli semmoista onnetonta ja ajatuksetonta eestaas menoa (ja noustiin kyllä ylöskin vasta 11 aikaan), että huomasin kadulla taksia odottaessani, että kellohan on jo 13.10 ja checkin pitäisi selvittää viimeistään 13.30. Revalin takso oli onneksi taas totutusti nopea ja 13.30 kökötin jo Starin alacartessa ja ruokakin oli tilattu. Nopeaa toimintaa?

Istuskelen useimmiten kotimatkan alacartessa, koska: a) siellä on rauhallista b) jotain olisi kotimatkalla kumminkin syötävä ja alacarte on siihen ihan kohtuullinen vaihtoehto c) siellä voi istua koko kotimatkan ja käydä välilllä mahdolliset osotkset tekemässä d) valkoiset liinat ja pöytiintarjoilu.

Monta hyvää syytä siis!

Helsinkiin tulossa, merikin alkaa lähempänä rantaa olla jonkinlaisessa jäässä.

Matkustamisaikataulut ovat nykyään vähemmän stressaavia kuin ennen. Aikaisemmin päivälaiva lähti 14.30, Helsingissä siis 16.30. Siinä oli sitten mietittävä, tunkeeko satamaan tultaessa eturiviin ja säntää puolijuoksua terminaaliin ja taksiin, että ehtii 17.06 lähtevään ic:hen tai sitten ei ehdi, neljän ruuhka pahimmillaan.  Vai jääkö suosiolla 17.30 pendolinoon, joka on kallis ja epävarma ainakin talvella ja jossa muutenkaan en tykkää matkustaa.

Nyt, kun ollaan Hesassa klo 16, voi ihan rauhassa tähdätä 17.06 ic:hen, kävellä hissukseen laivasta ulos, odottaa vaikka seuraavaa ratikkaa. Ei stressiä. Nytkin olin rautatieasemalla 16.40, ruuhka-aika ja ratikka tuli aika hitaasti. Juna oli jo laiturissa ja pääsin omaan allergiahyttiini istuskelemaan.

Nyt istun junassa ja tunnin päästä olen kotona.

Ilusad päeva!