Illan valo muuttuu maagiseksi juuri ennen auringonlaskua.
Taivaalla näkyy tuhansia eri sävyjä ja värejä.
Vaikka päässä olisi mikä musta ja tahmea pilvi hyvänsä, ei sillä ole siellä enää tilaa, kun on hetken näitä värejä katsellut.
Rannalla oli vanhempi herra ongen kanssa kalassa. Kysyin ohimennessäni, että tuleeko kalaa. Herra kertoi saaneensa pienen siian ja särjen. Hänellä on kuulemma maatiaiskissa, joka pistelee nämä kalaherkut suomuineen päivineen. Totesin vain, että teillä sitten kissa saa oikeaa lähiruokaa.
Suu pysyi hymyssä edelleen, kun vastaan tuli toinen vanhempi herra koiran kanssa ja iloisesti tervehti, kun kohdattiin.
Muutenkin tuntui, että vastaan tuli vain hymyileviä ihmisiä. Vähän kuin kevään ensimmäisinä, lämpiminä aurinkoisina päivinä. Parasta terapiaa nämä auringonlaskut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti