Mutta ei näitäkään hetkiä voi olla rakastamatta. Rannalla auringossa istuessa miettii vain, että miten tämän lämmön ja valon voisi säilöä talveen pahan päivän varalle?
Syksyinen uimaranta on vielä täynnä muistoja ihanasta kesästä ja täynnä vedet silmiin tuovaa suloista kaihomieltä.
Hiljaista ja tyyntä auringon laskiessa.
Menneiden viikkojen sateet ovat jättäneet jälkensä hiekkaan.
Unohtunut lapio hiekalla.
Yksinäinen hahmo rannalla.
Rannan kivikkoon tipahtanut sulka.
Kyllä se kesä tulee taas.... Annetaan syksyn tulla ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti