Olen jo aiemminkin hehkutellut omia rakkaita rantojani, mutta nyt pitää todeta, että olen tänä kesänä uudelleen taas rakastunut Lapinniemen rantaan. Reitti oli vuosi sitten osittain pois käytöstä rakennustöiden takia, mutta keväällä aukeni taas kulkijoille.
Mielettömän upeita auringonpaisteita ja auringolaskuja on riittänyt, valokuvia on kymmeniä.
Kävelytien varrella on ihania istuskelupaikkoja, etenkin Koukkuniemen päässä rantaa.
Rannassa, vähän vanhojen uimakoppien takana piilossa on puutarhakeinu ja -tuoleja.
Toisessa kohtaa on laituri penkkeineen.
Laiturin lähellä on myös vanha keinu.
Vielä yksi keinu. Muutkin kulkijat ovat nämä hienot paikat löytäneet, mutta yleensä ainakin yksi paikka on vapaana. Siinä auringon lämmössä istuessa, laineiden liplatusta kuunnellessa ja järvelle tuijotellessa häviävät kropasta kaikki mahdolliset kiristykset ja puristukset ja ajatuksista jokainen harmituksen aihe.
Näistä maisemista ei voi palata kotiin kuin täydellisen rentona ja mieli hymyilevänä!
Kaukana siintää Pispala ja Näsinneula.
Lapinniemi veneineen on hieno. Olen aina tykännyt katsella veneitä. Rantoihin ja veneisiin liittyy ajatuksissani lähtemistä ja palaamista, pientä jännitystä, kaihoa ja ikävää. Miellyttävää sellaista.
Naistenlahden voimalakin näyttää kauniilta oikeassa valaistuksessa.
Meillä on ollut kerrassaan hieno kesä ja syyskuun alku on ollut aivan odottamattoman lämmin ja upea. Järvimaisemista on saanut nauttia yllin kyllin.
Silti toiveissani on vielä monta lämmintä päivää ja lumoavaa auringonlaskua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti