Tove Janssonin ihana Syyslaulu!
Takana on poikkeuksellisen lämmin ja kaunis kesä. Pitkästä aikaa olen pystynyt nauttimaan kesästä täysin siemauksin! Vahva uskoni on, että tämän kesän muistoja ei syksyn tuulikaan vie minnekään! Näillä muistoilla mennään ensi kevääseen!
Viime päivien lämpiminä iltoina lähes unohti, että on syyskuu. Rakas, aurinkoinen kävelyrantani tuntui niin kesäiseltä. Lämmintä on vieläkin, mutta yhtäkkiä on syksy tullut rannalle.
Puiden lehdet kellastuvat ja putoilevat.
Järvikin näyttää jo toisenlaiselta.
Ilmassa on vahva syksyn tuoksu.
Tyyni järvenpinta odottaa syysmyrskyjä.
Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
tuuli vaahtopäiden äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
(Syyslaulu, Tove Jansson)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti