Tavattiin 22 vuotta sitten sairaanhoitajakoulun pääsykokeissa. Ja siitä se meidän ystävyys alkoi.
Tämä oli kolmas kesä, kun vietettiin viikonloppua Kuoreveden Hallissa, Eilan perintötilalla, jonka hänen Karjalan evakkoina tulleet isovanhempansa ovat rakentaneet.
Perjantaina meitsi ratissa ja kyydissä Päivi, Seija ja Liisa, kahautimme Halliin, jossa Eila jo meitä odotti.
Täsä me ollaan!
Ja kuoharille on aina sopiva hetki! Nämä otettiin heti tullessa. Viikonloppu on perinteisesti täynnä aktiviteetteja: syödään, otetaan kuoharia, käydään kävelyllä, ihmetellään Eilan tiluksia, otetaan kuoharia, syödään....
Viikonloppuun varustaudutaan hyvin: yksi jääkaappi täynnä juotavia, toinen syötäviä.
Eila on tehnyt vähän metsäkauppoja.
Perjantai-iltana käveltiin rantamaisemiin, asianmukaiset eväät tietysti mukana.
Kesä helli meitä koko viikonlopun mitä parhaimmilla ilmoilla. Pihalla syötiin joka kerta, ruokakin tehtiin ulkosalla.
Eilan tiluksilta löytyy kaikkea ihanaa vanhaa, "museotavaraa". Joka kesä on tehty kierros rakennuksilla ja ihasteltu asianmukaisesti vanhoja työkaluja ja muuta tarpeistoa.
Lastenvaunut, heteka, maitokannu ja pyykkilauta. Näillähän sitä on ennen vanhaan pärjätty!
Kylille on vissiin kahauteltu tällä villillä vehkeellä.
Pappa-Tunturilla sitten menty hillitymmin.
Museohan tuonne pitäsi perustaa!
Näin saatiin perjantai päätökseen ja hyvin nukutun yön jälkeen herättiin aurinkoiseen aamuun ja uusiin seikkailuihin! Niistä seuraavassa postauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti