Iso K

Keväthän se tietysti on, lempivuodenaikani! Rakastan kesää, kesän valoa, lämpöä ja hehkeyttä. Mutta (entinen) Murehtija miettii jo ennen juhannusta, että kohta on kesäkin sitten ohi.

Keväällä kaikki on vielä edessä! Siksi kevät on paras.

Minun kevääni alkaa jo talvipäivänseisauksesta; sen jälkeen alkaa päivä pitenemään ja valon määrä lisääntyy. Tammi-, helmi- ja maaliskuun lumisateet ja pakkaset sietää jo paremmin: siinähän yritätte, mutta keväälle, ette mitään mahda.

Nyt kun ollaan jo kohta helmikuustakin selvitty, ei mitää hätää. Haistelen ilmaa ulkona ja ihan selvästi tunnen jo kevään tuoksun. Aamuisin kuulee lintujen laulua, kevät se on niilläkin mielessä.

Viime yön pieni lumentuprahdus ei tunnu missään

                                          

Eihän tuota lunta ole edes portaiden puoliväliin

                                         

Harja käteen ja Aamulehteä hakemaan!

                                         

Räystäiltä tippuvan veden äänikin on keväinen

Kevään tullessa aamuisin lehden hakuun liitty aina pihan tarkastelua. M naureskelee (hyväntahtoisesti tietysti), että kartanonomistaja kiertelee tiluksensa. Elämän heräämistä talven jälkeen on vaan niin hienoa seurata, pienessäkin pihassa. Joka aamu on jotain uutta katsottavaa.

Kärhö ei ole nyt kauneimmillaan. Se vaan kukkii ja pysyy vihreänä niin pitkään syksyyn, että vasta ensimmäiset pakkaset saavat sen talviuneen. Talveksi jää sitten tuo kuivuneiden oksien ja lehtien ryteikkö somistamaan pihaa.

Huhtikuussa riepaistaan kuivat oksat pois, toukokuussa alkaa maasta jo pukkaamaan uutta kärhöä.

Omenapuusta pitäisi helmi-maaliskuussa harjata jäkälät ja sammaleet pois, niiden alla voi pesiä jotain tuholaisia.

Joka kevät operaatio on ollut suunnitelmissa, jospa se tänä keväänä toteutuisikin, kun lumikinoksetkaan eivät ole esteenä?

Varokaa vaan, kevään hehkutus ei lopu tähän postaukseen! Tästä se vasta alkaa!