Lämpöisempään vuodenaikaanhan tästä on lyhyt matka tallustella Ursulaan syömään lounasta tai ottaa vain kylmää valkkaria lasi ja istua terassilla merta katselemassa.
No, nyt ei ollut lämmin vuodenaika eikä keli muutenkaan houkutellut ylimääräiseen lenkkeilyyn. Sen verran reippaita oltiin kuitenkin, että käveltiin takaisin keskustaan.
Korkeavuorenkatu oli märkä, kurainen ja sumuinen. Niin kuin oli koko Helsinki.
Välihuili Sir Einossa Espan perjantairuuhkaa tsiikaillen.
Gallerian Kiehls'istä hain huulirasvan. Kyllä Marjattakin shoppaili, hyviä löytöjä tekikin, mutta jääköön ne nyt tästä esittelystä pois.
Sitten päätettiin jo suunnistaa hotelliin iltapäivälevolle ennen illan ruokailua.
Matkalla Marskiin sentään muistin M:ää ja ostin hänelle pari paitaa Dressmannista. Olivat muuten tarjouksessa: Osta 2, saat toisen hinnasta -50%. Ja Dressmannin paidat on oikeesti tosi hyviä. Kokemusta on! M ilahtuu näistä ja saan taas kiltteyspisteitä!
Perjantai-illaksi olin yrittänyt saada pöytää monesta paikasta, joissa tekisi mieli käydä: mm. Muru, Pastis, Patrona. Ei toiveitakaan. Sitten jotenkin hairahduimme menemään Kiilaan, joka on siinä Kalevankadun ja Mannerheimintien kulmauksessa 2. kerroksessa.
Onneksi istuimme ikkunapöydässä ja tarjoilijapoika oli ystävällinen. Ei Kiilasta enempää.
Marskin baarissa perinteiset caipiroskat yömyssyksi.
Lauantaina satoi vettä, joten aamiaisen jälkeen velttoilimme sängyssä katsellen Peetu Piiroisen ja muiden touhuja Sotshissa.
Jossain vaiheessa vääntäydyttiin vähän kaupungille kuljeskelemaan, mutta keli oli niin kurja ja vettä satoi edelleen, että päädyimme Teatterin baariin istuskelemaan pariksi tunniksi ja sieltä taas hotelliin iltapäivälevolle.
Lauantai-illaksi oli varattu pöytä Brasserie Eirasta Tehtaankadulta. Table onlinessa oli tarjous, että kun varasi pöydän sieltä, sai kahdelle 5 ruokalajin menuun yhden hinnalla. Semmoinen sitten syötiin. Paikka oli olikein viihtyisä, pieni ja kodikas. Palvelu oli erinomaista ja ruoka superhyvää. Tämä lähes kolmen tunnin illallinen korvasi monin verroin perjantain pettymyksen.
Kuvia jäi ruokia ihastellessa ja syödessä ottamatta, eli alun keitto, sorbetti ja kanarulla vaan syötiin ja nautittiin. Tässä pääruoka, joka oli kuhaa.
Ihana Tarte tatin -tyylinen jälkkäri.
Meille tarjoili tosi viehättävä nuori mies, joka puhui huonoa suomea, mutta kertoi ymmärtävänsä sitä kyllä hyvin. Kysyin tietysti, että mistä hän on kotoisin ja Ranskahan hänen kotimaansa oli. No, pääruuan jälkeen, kun poika korjasi tyhjät lautaset ja kysyi, miltä maistui, minä sanoin: tres bien! En ole elämässäni ranskaa opiskellut, mutta jostain tuli tämä mieleeni. Ehkä ruuan kanssa nautittu ranskalainen riesling auttoi? Mahtava kielitaitoni palkittiin ylimääräisellä kauniilla hymyllä! Merci!
Marskin baarissa vielä ne caipiroskat ja yllättäen oltiinkin taas valmiita unten maille.
Sunnuntaina oli paluu Tampereelle. Rentoutuneena ja hyvillä mielin mukavan viikonlopun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti