Kevät taisi mennä kevättä odotellessa ja kesäkuu kesää odotellessa?
Toki niitä asianmukaisia kelejä on ollut, mutta päänuppi on jäänyt johonkin odotustilaan. Tiimalasi pyörii, ladataan, ladataan....
Lievää ärtymystä on herättänyt ratikkatyömaa ja oikeastaan kaikki, keskustan täyttävät työmaat. Muutosta kammoavana ihmisenä hirvittää välillä, mitä tästä rakkaasta kotikaupungista tulee.
On onneksi jotain, mikä on pysynyt ennallaan. Rakkaat lenkkimaisemat Näsijärven rannassa.
Ihanat auringonlaskut. Naapurin kippurahäntä, jota saa välillä lenkkikaveriksi.
Oman pihan juhannusruusu.
Tammelantori. Taas piti kiertää kortteleita jokunen kerta, että sai auton jonnekin puolen kilometrin päähän torista. Heh, olisiko kannattanut mennä bussilla?
Mutta kesäherkkuja taas kannoin sieltä ison kassillisen.
Tuo mansikoiden ja herneiden takana tönöttävä pullo ei löytynyt torilta, vaan siitä torin läheltä. Lahjoin itseäni tuollaisella. Sitruunat ja tonicit on jo valmiina!
Ja yksi asia, mikä onneksi aina säilyy ja pysyy: ystävät rakkaat! Paranevat vaan vuosi vuodelta!
Mukavalta näyttää loppuviikkokin: Vihtori tulee Kartanolle tänään ja juhliakin tiedossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti