Ihmeellistä ja kummallista

Pepen kanssa lenkkeiltiin iltapäivällä vaihtelevassa kevätsäässä: satoi lunta, räntää ja rakeita ja pienen maagisen hetken ajan paistoi aurinko. Pohjoistuuli oli välillä niin puuskainen, kova ja kylmä, että koirallakin korvat painui suiruun pitkin päätä ja hännän kippura suoreni. Sitten tuli yhtäkkiä tyyni, tyven, täysin tuuleton hetki.

Tässä on se hetken aurinkoinen, kun tuulikin häipyi jonnekin. Ja me molemmat ihmeteltiin.

Järven jäällä oli lumi kasaantunut hassun näköisiksi valleiksi, ihan kuin joku olisi villisti ajellut ympäriinsä lumiauran kanssa. 

Eihän siellä tietenkään enää kukaan ole ollut, mutta erikoiselta se näytti. Ihan kuin iso tilkkutäkki.

Seuraavaksi voisin kyllä ihmetellä lämmintä auringonpaistetta ja kevään vihreää puiden lehdissä.