Sitten alettiin rakentaa tunnelia ja puita kaatui.
Meiltä purettiin silta, Rauhaniementien silta, puita kaatui lisää.
Uusi silta valmistui vajaan vuoden kuluttua, mutta ei ne maisemat kaunistuneet yhtään. Siltoja purettiin ja korjattiin lisää: Lapintien silta ja Erkkilän silta. Ajoreitit piti suunnitella etukäteen, vanhat tutut reitit muuttuivat koko ajan. Keskustaan päin kävely oli ankeaa puikkelehtimista ja kiertelyä pitkin pölyisiä ja meluisia rakennustyömaita.
Tunneli valmistui, mutta eipä ne maisemat siitäkään parantuneet. Meluseinissä on "taidetta" ja sitä löytyy myös tunnelin suuaukolta. Ainoa hyvä asia tuossa sinivalkoisessa pömpelissä on se, että se ei ole punakeltainen, niin kuin tunnelin läntisen suuaukon pömpeli.
Rakennustyöt jatkuvat. Naistenlahden siltaa puretaan uuden Naistenlahden eritasoliittymän tieltä. Meille asti kuuluu, kun siltaa moukaroidaan hajalle. Nyt vaan hirvittää, viedäänkö viimeisetkin puut Rauhaniementien sillan kupeesta tämän uuden työmaan takia?
Positiivisena ihmisenä koitan ajatella, että kai näistä jotain hyvääkin seuraa. No, ainakin tuosta eritasoliittymästä. Nyt, jos haluan tunnelin kautta länteen, minun pitää ensin körötellä kilometri itään päin, päästäkseni tunneliin johtavalle tielle, kohti länttä. Jospa siihen sitten tulisi parannus?
Kyllä tuo ensimmäinen oranssi melu/suojaseinä vaan oli paras koko tunnelityömaan aikana. Siinä oli pieniä kurkistusaukkoja, joista sai ohikulkiessaan tiirailla, mitä työmaalla tapahtui. Seinämälle ilmestyi kuvia, tekstejä ja jopa jotain taideteoksiakin ohikulkijoita ilahduttamaan. Ja koko ruma työmaa jäi seinämän taakse ja sen melkein saattoi unohtaa....









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti