Minulla on lattioiden peittona käsinkudottuja, aitoja itämaisia villamattoja. Olen hankkinut mattoni pääasiallisesti 10-15 vuotta sitten huutokaupoista ja huutonetistä, kaikki käytettynä, hyvin sisäänajettuna.
En ole yleensä kirkkaiden värien tai kuvioiden ystävä. Mutta näissä vanhoissa matoissa värimaailma on yleensä kaunis ja rauhallinen kuvioista huolimatta. Värisävyt ovat jo haalistuneet ja pehmenneet.
Nämä matothan ovat ihan parhaita käytössä. Kestävät punaviinin loiskahdukset, eteisessä kurakengillä kävelyt, hoitokoiran possunkorvan syönnit ja lentelevät ruokanappulat... Ihan mitä vaan!
Ihan paras matto keittiössä, sinne uppoavat murut seuraavaa imurointia odottamaan eivätkä käsistä putoavat astiat räsähdä heti rikki.
Käsinkudotuissa matoissa on joskus käsityön jälki ihan mieletön, joka kuvio on erilainen. Mietin usein, missä matto on kudottu ja kuka on sen kutonut.
Tässä vihreäsävyisessä matossa tuota vaihtelua kuvioiden välillä löytyy ihan hurjasti. Ja kuitenkin tai ehkä juuri sen takia niin kaunis matto.
Kaikissa matoissa näkyy käyttö ja kuljetut askeleet. Jotakin mattoa on korjattu, jossakin on reikä, kaikissa on kulumaa, toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Se juuri tekee niistä niin arvokkaita ja kauniita, minun silmissäni.
Koti on paikka, jonka pitää kestää elämää ja jossa elämän pitää näkyä. Olen aina pitänyt enemmän tavaroista ja huonekaluista, joilla on takanaan vuosia, menneitä aikakausia ja historiaa. Koti, joka on kuin Askon kuvaston sivuilta, vailla muuta henkilökohtaista ja persoonallista kuin lasten rippi- ja ylioppilaskuvat kirjahyllyssä, ei ole koskaan minun kotini.
Olen hankkinut mattokokoelmani hyvin edullisesti. 10 vuotta sitten näitä mattoja sai halvalla, etenkin kun niissä on sitä kulumaa ja elämän jälkiä.
Yksi rakkaimmista matoista on tämä pieni matto, joka on kulunut lähes puhki muutamasta kohdasta ja reunat rispaantuvat. Joka kesä sen laitan tyytyväisenä olohuoneen lattialle. Viime kesänä sitä pääsi possunkorvan syönnissä testaamaan Pepe-rakas. Ja hyvinhän matto hänetkin otti vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti