Sateisen kesän jälkeen joku päätti, että auringonpaistetta on annettava meille poloisille ennen marraskuun harmauden tuloa.
Ja kyllä näitä upeita päiviä onkin nyt ollut. Mieletöntä, kirkasta sinistä taivasta ja järvenselkää. Ihan häikäisee. Tuntuu, ettei tästä valosta saa ollenkaan tarpeekseen.
Näitä värejä ja kirkkautta pitäisi nyt varastoida silmiin ja sydämeen niin, että tulevaa pimeyttä ei huomaisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti