Aika hoitaa

Tänään lenkillä käppäillessäni katselin likaisiksi kutistuneita lumikasoja ja vihreitä ruoholaikkuja ja mietin, että ei tästä enää talvea tule.  Vaikea oli nyt enää mielessä saavuttaa sitä ahdistunutta tunnetilaa viime syksyltä, kun tajusi, että se talvi vaan tulee eikä mitään voi. Kun kauhistellen mietti edessä olevia pitkiä, pimeitä ja kylmiä kuukausia. 

Ja tässä ollaan. Ne kuukaudet menivät, aika kului. Ei siivillä toki, mutta menihän se. Eilen korjasin viimeiset kaamosvalot varastoon.

M:n lempilauseita oli joskus menneinä vuosina: Aika hoitaa. Minuahan se ärsytti suunnattomasti. Olin (ja ehkä vähän edelleen olen) malttamaton ja hätäinen. Tehdään heti eikä jäädä odottamaan, että aika hoitaa. 

Myöhemmin olen alkanut ymmärtämään tuon lauseen hienoutta. Ja jopa käytän sitä itsekin, ainakin mielessäni.

Laiskoille ja surkimuksille aika hoitaa asiat niin, että joku toinen sitten tekee tai ei tarvitse enää tehdä ollenkaan. Juna meni jo, eräpäivä koitti, parasta ennen oli eilen.

Hyvässä mielessä aika hoitaa tarkoittaa juuri sitä, mitä sanotaan: asiat hoituvat, aika tekee tehtävänsä, sinun ei itse tarvitse. Kuljet vain mukana ja huomaat, että haavat paranevat, tukka kasvaa, lumi sulaa, ruoho vihertää.

Suru ja ikävä ei koskaan häviä, mutta ajan kanssa nekin muuttavat muotoaan ja haalistuvat lempeämmiksi. 

Niin kuin nyt tämä talvikin. Aika sen hoiteli kevään edestä pois. Veneet rannassa odottavat kevättä nekin  ja vesillepääsyä.