No hei vaan 2020!

Ja hei vaan blogi pitkän tauon jälkeen.
Uusi vuosi, uudet tekstit? Tai sitten vanhojen kertausta, kuka tietää. Vuosi näyttää. Katsotaan, mitä tästä tulee.

Katsotaan tuota mennyttäkin vuotta, ihan hiukan vaan vilkaistaan. Paljon
muistettavaa, paljon unohdettavaa (jos vain voisi).

Viime vuonna ilmat vaihtelivat. Talvea ja lumitöitä oli ainakin liikaa. Minun mielestäni.

Pepellekin olisi vähempi lumi riittänyt

Kesää odotettiin hartaasti,  helteitäkin sitten oli ja ihanaa mökkeilyä.

Hikihuilia lenkin varrella, laitureita onneksi riittää ja...

... vettä juotavaksi, kun janottaa.

 Loppuvuosi oli harmaa ja sateinen. Kippurahäntä onneksi entiseen tahtiin  jaksoi olla reipas ja innokas lenkkikaveri. Ja metsä ja järvihän vain aina on parasta mielialalääkettä.

Ystävät ovat onneksi hyvässä tallessa ja ovathan he kultaakin kalliimpia!

Kaikkea kivaa on tullut tehtyä, siitäkin saa ystäviä kiittää. Ei yksin tulisi lähdettyä 

Vain elämää -konserttiin Hartwall Areenalle!

Ei mitään lupauksia uudelle vuodelle, toiveita toki sitäkin enemmän!