Pienen filosofisen pohdinnan jälkeen, heinäkuussa syntyneenä, olen taas kerran tullut siihen tulokseen, että parasta kesässä on valo! Ei minulla lämpöäkään vastaan mitään ole, mutta kyllä valo on parasta.
Kevät on lempivuodenaikani. Pitenevä päivät, kun valoa riittää jo tunneiksi yli iltapäivän. Se mieletön tunne, kun katsoo kelloa illalla kahdeksan aikaan ja ulkona on vielä valoisaa. Ja tietää, että lisääntyvästä valosta saa nauttia vielä muutaman kuukauden eteenpäinkin.
Syksyllä pimeys hyökkää ihan liian nopeasti. Etenkin pilvisinä päivinä, kun valot pitää sytyttää kotona heti aamusta, eikä niitä muista sammuttaa päivän aikana, kun on niin hämärää.
Syksyisestä luonnostakaan ei ole oikein päässyt tämän vesisateen keskellä nauttimaan. Sade ja pilvet latistavat mielen lisäksi metsän ja järven kauniit värit.
Torstaina aurinko pilkahteli pilvien raosta pitkin päivää ja vaikka ei täysin sinistä taivasta nähtykään, tuo pienikin lisäys valon määrässä tuntui tosi hienolta.
Pimeyttä kohti mennään seuraavat kaksi ja puoli kuukautta. Kevättä odotellessa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti