Kevät on minulle rakkain vuodenaika. Pitenevän päivän valo, tulevan kesän odotus, aurinko, lisääntyvä lämpö. Kaikki tuo tekee niin hyvää sekä päälle että kropalle. Energiaa löytyy taas roppakaupalla enemmän kuin keskellä pimeintä talvea.
Rakastan näitä keväisiä iltoja ja valoa! Auringonlaskut ovat itkettävän kauniita.
Kaikki on taas mahdollista, murheet unohtuvat ja virheet korjaantuvat. Kaikki annetaan anteeksi jälleen kerran.
Sitten jaksaa taas. Vaikka kaikki pysyykin ennallaan.
Loppukevennys.
Hoitokoira Pepe. Olin ihmetellyt, miten voi sohvapöydällä olla koirankarvoja. No selvisihän se sitten.
Tuo ilmehän kertoo kaiken. Ei ole kukaan mulle sanonut, ettei tässä pöydällä saisi olla. No, myönnetään, ei ole tullut puheeksi...
Ja tässä se syy pöydällä oloon: näkee, mitä ulkona tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti