Onhan nämä maisemat niin meidän kylällä kuin kaupungissakin kuin postikortista. Valoa riittää kirkkaina pakkaspäivinä.
Lunta on ollut ja tullut ihan kohtuullisesti, talven ensimmäiset lumityöt tein viime viikolla! Ihmeen upeaksi niinkin vähäinen lumimäärä on maiseman saanut. Koko ajan on ollut kova pakkanen, lumi on kevyttä ja pöyheää.
Ainoa nurinan ja narinan aihe tässä nyt on tämä pakkanen. Hyvä, kun on pakkasta, lumi ei sula pois ja maisema pysyy valkoisena ja hurmaavana. 5-10 astetta riittää minulle mainiosti. Kaikki sen yli menevä on liikaa!
100 vuotta vanhassa, sähkölämmitteisessä hirsitalossa lämmitys on haasteellista, jos pakkasasteita on 20 tai vaikka 10 ja kova tuuli vinkuu nurkissa. Kyllähän patterit pitävät huushollin lämpimänä, kun vääntää nupit täysille, mutta silloin nousevat sähkölaskutkin kestämättömiin lukemiin.
Sitten päästään puusouviin. Kartanollahan on kolme tulisijaa: kaakeliuunit olo- ja makuuhuoneessa ja puuhella keittiössä. Puilla lämmittäminen käy työstä. Vapaapäivinä siihen on energiaa ja aikaa, mutta en kyllä yövuoron jälkeen jaksa tulia sytytellä, vaan kömmin kahden peiton alle nukumaan.
Kopallinen polttopuita painaa paljon ja puusta tulee roskaa ihan kohtuullisesti ja villasukkien pohjassa roskat leviävät ympäri huushollia hyvin tehokkasti.
Puista tulee poltettaessa tuhkaa ja sitäkin pitää aika ajoin tyhjentää ja taas pöllyää...
Onhan elävä tuli tunnelmallinen, ei sitä voi kieltää. Koleina, sateisina kesäpäivinä ja syksyn pimeinä iltoina ihan mielikseen virittelee tulta olohuoneen uuniin.
Makuuhuoneen uunissa tulee harvoin tulta poltettua. Pesällinen puita lämmittää aika tehokkaasti enkä halua, että makuuhuoneessa on lliian lämmintä, 17-18 astetta riittää nukkumiseen hyvin.
Niin, kevättä odotellaan kaikista postikorttimaisemista ja kodikkaasta takkatulesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti