Joulun kirjakuvastoja kopsahteli menneellä viikolla postilaatikkoon,
Niistä tulee aina kovin nostalginen olo. Lapsuudenkodissani luettiin ahkerasti ja meillä kotona oli kirjoja pienen kyläkirjaston verran. Saimme sisareni kanssa joka jouluksi valita yhden lahjakirjan. Toki kirjoja ostettiin muulloinkin, mutta muistan, kuinka tuon joululahjakirjan miettiminen oli aina kovin innostavaa ja jännittävää. Ja se tunne oli korvaamaton, kun jouluaattona paketista kuoriutui juuri SE kirja. Miten ihanaa oli illan päätteeksi kömpiä sänkyyn uusi kirja kainalossa ja aloittaa lukeminen.
Nykyään joudun ostamaan itse itselleni sen joululahjakirjan. Tai oikeammin SAAN ostaa sen kirjan. Uuden, kovakantisen, normaalihintaisen kirjan! Lueskelen näitä kuvastoja ja useampi kierros tulee tehtyä etenkin Akateemisessa kirjakaupassa kirjoja hypistellen, ennen kuin päätän, minkä kirjan ostan.
Vaikka se kirja on itse ostettu, yhtä juhlalliselta ja jännittävältä tuntuu aina sen piteleminen. Sitä pitää käännellä ja pyöritellä, nuuhkia lukemattomien sivujen tuoretta tuoksua, aukoa ja sulkea uutuuttaan narisevia kansia. Ja sitten aloittaa lukeminen.
M lukee myös paljon ja hänkin saa aina joululahjaksi kirjan. Vaikka meillä ei muuten keskinäisä lahjoja harrastetakaan, kirjalahjat on aina kiitollisuudella otettu vastaan. Hyvin on tavoille opittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti