Kesän loppuminen, ahdistus syksyn tulosta ja kevään ja seuraavan kesän odotus on paljolti valon ja lämmön, mutta myös hetkellisen elämän helppouden kaipuuta.
Minun elämäni on ainakin rytmittynyt niin, että kesällä voi tyhjentää pääkoppansa lähes täysin ankeista arkiasioista ja kaikenmoisesta huolehtimisesta. Kevään jännitystä aiheuttavat tutkimukset ovat ohi, Kartano melko huoleton kesäkoti, sähkölasku murto-osan talvisesta, villasukkia ei tarvitse viritellä aamuisin jalkoihin.
Voi vain makailla omenapuun alla kirja kädessä. Eihän helteellä muuta voi.
Syksyn tullen pitää viedä auto katsastukseen, miettiä koska renkaat täytyy vaihtaa, kantaa taas puita sisään koppa toisensa jälkeen, ettei sähkölasku pomppaa taivaisiin. Pihaa pitää laittaa talviteloille, touhua riittää ihan eri tavalla kuin keväällä. Ja ehkä keväällä on se tekeminenkin mukavampaa, kesää odottaessa.
Syksyn ja talven tullen pitäisi saada jotain aikaiseksi, asioita on saatava järjestykseen, muutosta aikaiseksi omassa elämässä. Kesällä voi kaiken sellaisen unohtaa.
Tänä kesänä en ole kauhean monta kertaa päässyt omenapuun alle kirja kädessä. Ylimääräistä energiaa on ikävä kyllä pitänyt käyttää pilvien ja säätiedotteiden vahtimiseen ja säähän sopivan vaatetuksen miettimiseen.
Epäsuotuisista kesäkeleistä huolimatta on pääni sisällä pysynyt ihmeen hyvin kesämoodi, vaikka en ihan viime kesän tasolle ole päässytkään. Silti vielä vähään aikaan en sytyttele valoja enkä laita villasukkia jalkaan. Tassuttelen paljain jaloin räsymatoilla, haen aamulehden t-paidassa ja, jos ei sada, juon sen toisen kahvikupillisen rappusilla linnulaulua kuunnellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti