Sunnuntai-iltana, sateen lakattua ja tuulen tyynnyttyä, ilma oli kerrassaan ihana. Taivas ja järvenselkä ovat pimeäksi muuttuvassa hämärässä samaa harmaata.
Ikkunoista heijastuva valo saa miettimään, mitä ikkunoiden takana on.
Pimeällä kaikkia valaistuja ikkunoita katsellessa, hämmästyn joka kerta siitä, kuinka täyteen ja tiuhaan Lapinniemi on rakennettu. Kerrostaloja on vieri vieressä, toinen toisensa takana. Kesällä ja valoisalla jotenkin näkee vaan ne lähimmät talot.
Rantapolku on niin rauhallinen, että ei uskoisi semmoisen väkimäärän asuvan ihan vieressä.
Kaksi vastaantulijaa kohtasin koko rannan matkalla. Muuten sain nauttia illasta ihan yksikseni.
Tyhjä uimalaituri muistuttaa vielä kesästä ja lämpimämmistä vesistä.
Ennen jäiden tuloa satamakin tyhjenee veneistä. Mutta jäitä saadaan vielä odotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti