Kerran kesässä perinteinen siipiveikkoiltamme Sannan ja Pirjon kanssa vaihtuu perinteisesti ribseihin Sannalla.
Sanna tekee maailman parhaat ribsit ja se on totuus. Piste.
Kyytipoikana mahdottoman hyvää salaattia, porkkanaa, selleriä ja dippikastiketta. Ja siipiä. Juomana tietysti olutta.
Ei mitään kevytruokaa tietenkään. Niin hyvää on, että ähkyyn asti aina saan itseni syötyä!
Tervetulleeksi toivottaa aina yhtä iloisesti ja rakastavasti Roosa-tyttönen, 11 v.
Tässä jo ehdittiin nälkäisenä Pirjon kanssa käydä herkkujen kimppuun ennen kuin muistin ottaa kuvan.
Jälkkäri jäi kokonaan kuvaamatta, herkkua oli sekin!
Roosa-ystävälle ei mikään hyvänäpito riitä. Jos ei tämä katse tehoa, kostea kuono tökkäisee kohta käsivarteen: rapsuta!
Roosa on hyvin kasvatettu. Syömisen ajan hän nukkuu kiltisti, mutta heti kun huomaa, että on syöty, hän muina koirina huomauttaa, että nyt näyttäis olevan se käsi vapaa rapsuttamaan.
Ihana ilta: erinomaista ruokaa, rakkaat ystävät seurana ja pehmoinen koira rapsuteltavana!
Voisko paljon enempää toivoa?
Roosa kiittää ihanasta vierailusta!!!
VastaaPoista