Metsän poika tahdon olla...

Olen jo aikaisemminkin hehkutellut sitä, että minun kelpaa, kun rappusilta näkyy metsä. Tykkään lenkkeillä metsässä.

Talvella, pimeässä ja liukkailla valaistut polut ovat ihan ok, mutta valoisaan aikaan voi lähteä seikkailemaan niille muille poluille, joita Kauppi on täynnä.

Niillä pienemmillä poluilla saa useimmiten kulkea kaikessa rauhassa eikä muita lenkkeilijöitä näy.

Näin alkukesästä metsä on niin vihreä, että tuntuu, että silmiin sattuu. Tuulen humina puissa ja lintujen laulu on ainoita ääniä mitä kuuluu. Eikä yhtään mitään muuta kaipaakaan.

Tänään oli aurinkoinen, mutta tosi tuulinen päivä. Metsän keskellä ei tuulta juurikaan huomannut. Puiden latvoissa korkealla ehkä kävi vähän kovempi humina.

Polun tasolla oli lämmintä, aurinko paistoi puiden oksien välistä, metsä tuoksui raikkaalle. Kertakaikkisen hieno ulkoiluilma.

Järven rannassa tuuli sai aikaan oikein kunnon vaahtopäitä.

Kyltti lenkkipolun reunassa muistutti jostain muusta vuodenajasta. Joka on onneksi aika kaukana vielä!