Varmaan siihen osaltaan vaikutti yötyöputken loppuminen, edessä oleva loma ja selkeästi ja vauhdikkaasti etenevä kevät....
Mietin taas, että töissä ei jaksaisi hetkeäkään ilman hullunhauskoja, ihania työkavereita ja hyväähuonoa hoitsuhuumoria. Jälleen kerran naurettiin tyhmille jutuillemme, unohtamatta silti elämän syvällistä pohdintaa. Kiitos vaan teille, Ruusu ja Sanni.
Iltapäivällä, päästyäni jotenkin kahvin voimalla liikkeelle, suunnistin kävellen postiin ja kauppaan.
Matkalla jopa ruma tunnelityömaa näytti vähemmän rumalta.
Tuomiokirkon kohdalla törmäsin ihanaan pariskuntaan: vastaan käveli Annaleena Penni-koiransa kanssa. Ensimmäistä kertaa hitaasti tutustuva ja lämpenevä Penni riemukkaasti hypellen tervehti minua! Oi, ollaan kavereita nyt. Suloinen Penni!
Suu korvissa jatkoin matkaa postiin, jossa sain taas kerran hyvää ja ystävällistä palvelua ja ostin kauniita postimerkkejä.
Lisäksi postissa odotti mieleinen, sydäntä ja jalkoja lämmittävä paketti. Kiitos Tiina!
Kotiin tulin sitten bussilla ja siinä pysäkillä seisoskellessani katselin, kun nuoria miehiä armeijan vehkeissä oli runsain joukoin lomaansa aloittelemassa. Ihmeellinen liikutuksen, isänmaallisuuden ja minkä lie tunnemyllerryksen noiden honteloiden nuorukaisten näkeminen sai aikaan. Jos tässä nyt kliseisesti sanoo, että kun uutisia seuraa, esim. Ukrainasta juuri nyt, saa ja pitää olla tyytyväinen siitä, ettei noidenkaan poikien pidä juuri nyt ihan oikeaan sotaan valmistautua.
Kotiin tultua kävin saunassa, söin ja katselin TV:stä S8länne-elokuvaa. En ole aiemmin ollut mikään Teemu-fani, mutta nyt minusta tuli. Tosi sympaattisen kuvan leffa Teemusta antoi.
Päivän päätteeksi mietin jälleen kerran, miten paljon elämässäni on ihania ihmisiä, hienoja hetkiä, erilaisia asioita, jotka tuottavat hyvää mieltä ja tekevät näistä päivistä niin paljon parempia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti